Opiskelijaelämäkö juhlaa?

Lähes aina, kun jokin uutismedia tekee jutun opintotuesta ja sen riittävyydestä, tulee paikalle vähintään muutama ihminen, joiden mielestä pitäisi tyytyä siihen mitä saa, eikä valittaa, ja kuulemma ennen olivat tuetkin paljon pienemmät ja opiskelijoilla vaikeampaa. Joidenkin mielestä on luksusta vain "lorvia" valtion tukien varassa ja opiskella.

Tehdäämpä pieni ajatteluleikki. Mieti tulevaa kuukautta elämääsi eteenpäin. Nyt tehdään niin, että normi palkkasi sijaan tilillesi kilahtaa 473 euroa Kelan antamaa tukea.

Ja leikki lähtee. Ensimmäisenä varmasti asut jossain asunnossa? Helpotetaan peliä hieman, ja sovitaan, että asut pääkaupunkiseudun ulkopuolella halvassa opiskelijayksiössä. Rahaa tililtä meni siis heti tuen jälkeisenä päivänä 360 euroa. Tässä vaiheessa peliä sinulla on jäljellä siis loppukuuksi 110 e.

Sen jälkeen budjetoidaan asioita kuukaudelle. Tässä tapauksessa annan taas hieman helpotusta. Saat syödä päivittäin lounaan opiskelijahinnalla. Oulussa tämä onnistuu jopa alle eurolla päivässä, mutta sovitaan, että päivittäiseen ruokailuun sinulta kuluu kaksi euroa. Tämä summa on muuten siis pienempi kuin suurimmalla osalla yliopisto-opiskelijoita ympäri Suomea. Eli lounaisiin sinulla kuluu kuukaudessa noin 40 euroa.

Tässä vaiheessa sinulla on siis loppu kuuksi budjetoitavaa varaa 70 euroa. Kuulostaa aika mukavalta, mutta täytyyhän sitä viikonloppuisinkin syödä. Tässä pelissä pärjää paremmin kun suostut syömään viikonloppuisin halpaa kuivaruokaa, ja hyödyntämään halpatuotteita, joita saa kaupan alahyllyltä.Sovitaan, että viikonlopun ruoat teet 20 eurolla kuukaudessa. Mutta sitten on vielä aamupala päivittäin, ja ei opiskelijakaan pelkällä lounaalla koko päivää elä. Budjetoidaan siis leipään, leivän päällisiin ja muihin välipalatarvikkeisiin 10 e viikossa, eli 40 euroa kuussa.

Tässä vaiheessa osasitkin jo varmaan laskea, että parhaallakin laskukaavalla sinulla on rahaa jäljellä muuhun elämiseen 10 euroa viikossa. Paitsi, että ei ollutkaan. Täytyyhän se kämpän sähkölasku ja nettiliittymäkin maksaa. Sähkön maksaa yksiössä tuolla hinnalla, mutta puhelinlaskuun se ei enää riittänytkään. No, jos sitä sitten jättää muutaman leipäpussin ostamatta?

Ja nyt takaisin todellisuuteen. Tämä peli on meille opiskelijoille jokapäiväistä elämää. Kikkailua sen suhteen, miten rahaa käyttää mahdollisimman vähän.

Viisi vuotta opintotuella eläneenä voin kertoa, että kyllä 470 eurolla kikkailee kuun läpi kun osaa. Kuitenkin joskus asiat eivät mene suunnitellusti. Pyörästä voi hajota rengas ja uuden hankkimiseen menee 15 euroa. Tai sitten kesken flunssakauden pitäisi ostaa apteekista särkylääkettä, eli 10-20 euron potti riippuen siitä, ajattelitko selvitä pelkällä buranalla vai halusitko jotain yskänlääkettäkin.

Niin ja sitten kai joskus pitäisi ostaa koulutarvikkeita, kirjoja, uusia vaatteita?  Ja joskus ehkä huvittaisi pyörähtää kotipaikkakunnalla tai vaikka istua iltaa kavereiden kanssa?

No mutta onneksi tässä pelissä on mukava takaportti eli valtion takaama opintolaina. Hyvällä lykyllä toki saatat käydä osa-aikatöissä mutta se on nykyään jo aika saavutus.

Valtion takaama laina ei  tietenkään tarkoita sitä, ettetkö sinä lainaa joutuisi maksamaan. Jos Kela joutuu maksamaan lainasi, perii se sen sinulta pois 28 prosentin korolla, tarvittaessa vaikka ulosoton kautta.

Toki maksuajat ovat pitkiä ja korot alhaisia. Valitettavasti, kun vertaa 70- ja 80-luvulla ihmisiä, jotka opiskelivat pitkälti lainarahan varassa, oli Suomessa siihen aikaan lähes täystyöllisyys. Tällä hetkellä lainanotto opiskelijana tuntuu melkoiselta riskiltä ja sitä välttelee viimeiseen asti.

Tässä vaiheessa, käy edeltävä peli läpi, mieti oikeasti omalle kohdallesi, kuinka voisit elää tuolla rahamäärällä kuukauden. Sen jälkeen tule kertomaan minulle, mikä siivellä elävä, hyvään tottunut laiskamato minä olen.

OAMK - Kun raha ratkaisee

Viime viikkoina julkisuudessa on jälleen vellonut keskustelu siitä, kuinka yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoitusta ollaan lähivuosina vähentämässä nykyisestä tasosta. Korkeakoulut ovat jo muutaman vuoden joutuneet kiristämään toimintaansa säästösyistä, osa on joutunut käymään läpi yt-neuvotteluja henkilöstön kanssa.

Oulun ammattikorkeakoulun hallitus päätti eilisessä kokouksessaan (17.8.), tulevia rahoitusneuvotteluja ajatellen, "kehittää koulutustarjontaansa". Hallitus toteaa tiedotteessan: 

"Kehittämistarpeen taustalla on korkeakoulujen rahoitusleikkaukset, joiden myötä perusrahoitus on pudonnut vuodesta 2012 noin 12,5 % tähän vuoteen verrattuna, ja tulee todennäköisesti pienemään edelleen vuoden 2016 tasosta vuoteen 2020 mennessä 14 %. Kokonaisuudessaan rahoitus pienenee kuluvan vuosikymmenen aikana noin neljänneksen." (Tiedote kokonaisuudessaan)

Tästä johtuen ammattikorkeakoulu vähentää erilaisista koulutuksista aloituspaikkoja ja tiivistävää toimintojaan. Ainoana tutkinto-ohjelmana OAMK ilmoittaa lakkauttavansa kirkkomuusikon (amk) koulutuksen. Hallitus perustelee päätöstään hakijapulalla.

Olen täydet kolme vuotta opiskellut kyseisessä koulussa musiikkipedagogin tutkintoa, ja samoissa tiloissa ja yhteisillä tunneilla ovat pyörineet myös kirkkomusiikinopiskelijat. Ymmärrettävästi tieto tuli itselleni ja varmasti monelle tutkinto-ohjelman opiskelijalle yllätyksenä.

Kirkkomusiikin lakkauttaminen tuntuu täysin järjettömältä vaihtoehdolta. Kun mietitään ammattikorkeakoulujen rahoitusperusteita, on yksi merkittävä tekijä muiden joukossa opiskelijoiden työllistyminen valmistumisensa jälkeen. Kirkkomusiikin opiskelijoiden työllistyminen on kuitenkin parhaita koko ammattikorkeakoulussa ja lähentelee varmasti 100 prosenttia.

Päätös vaikuttaa varmasti myös merkittävällä tavalla seurakuntien työhön lähivuosina Oulun alueella, Lapista puhumattakaan. Oulu on ollut vuosia pohjoisin kouluttaja kulttuurinalalla ja kirkkomuusikoita ei suomenkielellä kouluteta muualla kuin Sibelius-Akatemiassa, Helsingin- ja Kuopion osastoissa. Opiskelijat usein valmistumisensa jälkeen hakeutuvat töihin ensisijaisesti lähialueelle. Lapin seurakuntien kannalta ongelma tulee olemaan kuinka kanttoreita jatkossa saadaan töihin, kun suuret ikäluokat eläköityvät ja pohjoisimpana kouluttajana on Kuopio.

Varmasti oikea syy lakkauttamiseen, jota perusteissa ei kerrota, on kirkkomusiikin koulutusohjelman kalleus. Koska kirkkomuusikko on seurakunnassaan monipuolinen musiikin ammattilainen, kuuluu
opiskeluun kolme eri instrumenttia sekä kuoronjohto, joiden lisäksi on yhteisiä teoria-aineita. Totta on, että tilastoja katsoessa kirkkomuusikot ovat muiden musiikinopiskelijoiden kanssa suurimpia kulueriä, kun lasketaan koulutuksen hintaa suhteessa aloituspaikkamäärään.

OAMK ja sen hallitus lähtee jälleen kerran päätöksenteossaan liikkeelle rahoitus ensin, koulutus sitten periaatteella. Totta toki on, että valtiontasolla leikkauksia on tiedossa. Kirkkomusiikin lakkauttaminen on kuitenkin, rahoituksenkin kannalta, huono vaihtoehto. "Ei lypsävää lehmää kannata teurastaa", sanoo sananlaskukin. 

Tämä päätös on kaikkea muuta kuin OAMK:n johdon puheissaan alleviivaamaa alueellista vastuuta. Valitettavasti jälleen säästöt menevät edelle, ja kärsijöinä ovat opiskelijat ja työnantajat. Tätä kai se yhtiöttäminen tiesi.

Rasisti on reppana

Viime viikkoina keskustelu terrorismista ja turvapaikanhakijoista on jälleen kiihtynyt. Maahanmuuttovihamielisen airueen kärjessä ovat paistatelleet perussuomalaiset kansanedustajat ja puolueaktiivit. Ensimmäisenä sanaisen arkkunsa avasi koko kansan möläyttelijä Teuvo Hakkarainen, joka vaati islamilaisten turvapaikanhakijoiden maastakarkoituksia.

Hakkaraisen kommentin osaavat nykyään useat ihmiset jo jättää omaan arvoonsa. Kuitenkin mitä vanhemmat edellä sitä nuoret perässä. Münchenin muutaman viikon takaisen terrori-iskun jälkeen Persunuorten puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen päätti ilmoittaa Facebook-päivityksessään, ettei islaminusko sovellu suomalaiseen yhteiskuntaan. Hänen mielestään Suomessa on liikaa islaminuskoisia "asukkeja" ja että islam tulee kitkeä pois yhteiskunnastamme .

Perussuomalaisten nettikirjoittelussa yhdistyvät keskenään populismi, tahallinen väärinymmärrys ja pelko. Pelko jostain uudesta, jostain oudosta ja meille vieraasta. Pelko siitä, että jokainen maahanmuuttajataustainen ihminen on potentiaalinen ISIS-taistelija.

Mustaa voi aina yrittää selittää valkoiseksi, mutta fakta on se, että suurin osa "maahanmuuttokriitikoista" on puhtaita rasisteja ja muukalaisvihamielisiä.

Rasisti on ihminen, joka näkee ongelmia siellä missä muut eivät. Jos ongelmaa ei ole, he keksivät sellaisen. Heille maahanmuutajien tekemät rikokset ovat kulttuurisidonnaisia, mutta oman maan kansalaisen tirvaistessa toista turpaan, on kyse vain kännisen ihmisen päähänpistossa.

Rasisti on ihminen joka sulkee silmänsä tosiasioilta. Kun rasisti näkee maahanmuuttajan, hän näkee ongelmanaiheuttajan, "elintasopakolaisen", ja suuttuu, jos jollain "vääränvärisellä" on varaa älypuhelimeen. Hän ei ymmärrä ihmisten hätää ja pakolaisuuteen johtaneita syitä. Hän ei ymmärrä, että juuri nämä ihmiset pakenevat maassaan vainoa ja terrorismia, sotaa ja kärsimystä.

Rasisti on reppana. Reppana, joka ei kykene asettamaan itseään toisen ihmisen asemaan. Reppana, jolle oman kulttuurin jalustalle nostaminen on ihanne, eikä hän ymmärrä olevansa täysin samanlainen, kuin vihaamansa ISIS-taistelijat, jotka eivät hyväksy vääräuiskoisia ja erilaisuutta.

Rasisti on siellä, missä on kärsiviä ihmisiä. Rasisti elää kriiseistä ja epäoikeudenmukaisuudesta. Rasisti on ensimmäisenä ratsastamassa kriisien aallonharjalla, pelatakseen omaan pussiinsa ja saadakseen ajatuksilleen huomiota.

Niin kauan kuin on on rasismia, on myös epäoikeudenmukaisuutta. Ja niin kauan kuin rasismi Suomessa kukoistaa, on turhaa unelmoida yhteiskuntarauhasta ja hyvinvoinnista.

Rasismi täytyy kitkeä Suomesta, ennen kuin on liian myöhäistä.

Haulikkohäät

Työnantaja- ja palkansaajajärjestöt saivat viimein viidennellä yrittämällä aikaan luonnoksen niin sanotusta yhteiskuntasopimuksesta, jonka sopimisella pyritään välttämään hallituksen uhkaamat 1,5 miljardin lisäleikkaukset. Kuten etukäteen olettaa saattoi, sataa koko sopimus täysin työnantajapuolen laariin.

SAK:n nokkamies Lauri Lyly kehui Ylen haastattelussa sitä, kuinka saavutettu sopimus on kiperä, mutta oikeudenmukainen. STTK ja Akava ovat asiassa samoilla linjoilla. Niiden mukaan sopimus oli parempi vaihtoehto kuin hallituksen uhkaamat leikkaukset. Lopullista sinettiä sopimukselle ei vielä saatu, koska SAK:n hallitus päätti viedä asian käsittelyyn työmarkkinajärjestöjen hallituksiin, STTK:n ja Akavan sen suorilta hyväksyessä.

Henkilökohtaisesti en ymmärrä, mitä sopimuspakettia Lyly ja muut keskusjärjestöpamput ovat lukeneet pitäessään sitä oikeudenmukaisena. Sopimus on täysi katastrofi palkansaajan kannalta: työntekijän osuus eläke- ja työttömyysturvamaksuista nousee, julkisten alojen lomarahoista leikataa 30 prosenttia, ensi vuonna palkat eivät nouse  ja kaiken huipuksi työaika pitenee kolmella päivällä vuodessa, ansiotason kuitenkaan nousematta. Näiden ansiosta  työntekijöiden palkkataso laskee tulevaisuudessa useilla sadoilla euroilla kuukaudessa.  Jotta palkansaajapuoli ei sahaisi itseään jo tarpeeksi jalkaan mittavilla palkkaleikkausilla, päättivät keskusjärjestöt myös taipua kirjaukseen paikallisen palkkasopimisen lisäämisestä.

Anteeksi karkea ilmaisuni, mutta yhteiskuntasopimus ei ole mikään kompromissi tai torjuntavoitto palkansaajille, se on Kokoomuksen ja EK:n märkä päiväuni. Työntekijöiden oikeuksia poljetaan sopimuksen ansiosta alas historiallisella vauhdilla ja ay-liikkeen heikentyessä on ainakaan turha odottaa, että se pystyisi tulevia työtaisteluja voittamaan.

Ymmärrän toki sen, että hallituksen pakkopolitiikka on ajanut neuvottelijat ahtaalle, ja heikennyksiin on suostuttu mittavien lisäleikkausten pelossa. Joku voisi nähdä asiassa yhtäläisyyksiä pohjalaisiin haulikkohäihin, joissa kyse on siitä, onko tulevaisuus välttämättä huonompi vaihtoehto kuin ei tulevaisuutta ollenkaan.

Kuitenkin historiaa tarkastellessa on hyvä muistaa se, että asiat yleisestä äänioikeudesta lapsilisään on saavutetu nimenomaan ay-liikkeen taistelujen kautta. Nyt jos koskaan vaatimukset laajoista mielenosoituksista ja jopa yleislakosta ovat ajankohtaisia. Me emme voi myydä hyvinvointiamme näin halvalla. Me olemme se kansa, joka on päättäjät valinnut ja meillä on oikeus vaatia äänellemme vastinetta!

Poliisi on ystävä?

Aina ennen olen uskonut, tai ainakin toivonut, ettei Suomen poliisilaitos olisi läpeensä paha ja puolueellinen, vaan, että se pyrkisi kaikista ylilyönneistä huolimatta päivittäisessä toiminnassaan turvaamaan kansalaisten hyvinvoinnin. Viime viikot ovat osoittaneet karulla tavalla, että nämä oletukset ovat nykyään silkkaa haihattelua.

Poliisi ei ole edelleenkään ottanut selkeän kielteistä kantaa Soldier Of Odinin partiointiin kadulla. Muutamista soraäänistä huolimatta partiot ovat saaneet toteuttaa marssejaan ympäri Suomea.

Viimeistään menneenä lauantaina poliisi osoitti, mikä sen oikeat motiivit toiminnalleen ovat. Tampereella järjestetty Rajat kiinni!-mielenosoitus poiki vastamielenosoituksen pellepartio Loldiers Of Odinin puolesta. Tapahtumassa pellet tanssivat kadulla ja tarjosivat ohikulkijoille tikkareita ja hyvää mieltä. Poliisi oli varustautunut pellepartiota vastaan mellakkavarustein ja kaksi pelleä sai myös YLEn tietojen mukaan syytteet niskoittelusta, syynä se, ettei poliisin osoittamalla alueella pysytty.

Kyllä, tähän Suomi on mennyt. Kymmeniä äärioikeistolaista marssii kaduilla huutaen "rajat kiinni!" iskulauseitaan, mutta polisii kokee tärkeämmäksi estää pellepartion hauskanpidon. Syytteet siitä, etteivät pellet pysyneet heille osoitetulla alueella, tuntuvat naurettavilta, kun poliisi on viikkojen ajan todennut Odinin sotureiden toiminnan olevan laillista, koska kaikki saavat kaduilla halutessaan liikkua, eikä poliisi voi sitä estää. Kyse on kuitenkin siitä, onko päällä pellen punainen nenä vai nahkatakki Odinin logolla varustettuna.

Absurdimmaksi koko tapahtuneen tekee ylipäätän suuri varustautuminen poliisin taholta. Julkkispoliisi ja kirjailija Marko Kilpi, keskustelussa Ylen A-talkissa viime torstaina, totesi, että poliisi varustautuu mielenosoituksia ja yleisötapahtumia kohtaan voimakeinoilla jotka ovat tarpeelliisia. Loogisesti siis natsien miekkareille riittää muutama poliisiauto vierestä seuraamaan, mutta joukko pellepukuisia ihmisiä tarvitsee huippukoulutetut mellakkavarusteiset joukkojenhallintajoukot paikalle. En sitten tiedä miten poliisi valmistautuisi oikeisiin mellakoihin, joissa olisi paikalla kättä pidempää, jos jo muutamakymmenen pelleä tikkareineen vaatii täydet mellakkavarusteet.

Henkilökohtaisesti voin myös myöntää, että viime syksyn aikana ja etenkin katupartioiden ilmestyttyä katukuvaan, on oma turvallisuus aidosti mietityttänyt. Olen ollut politiikassa hyvin kärkkäillä ja avoimilla mielipiteillä jo vuosia, mutta nyt ensi kertaa blogitekstejä kirjoittaessa tai facebookkiin päivittäessä tulee aidoisti mieleen se, keksiikö katupartio tai muu hörhöporukka hyökätä minun kimppuuni tällä verukkeella.  Tiedän valitettavasti, etten ole ainoa näitä asioita mielessään pyörittänyt "suvakki".

Ei hätää, en ole politiikkaa mihinkään jättämässä. Poliisin viime aikaiset toimet eivät kuitenkaan omaa turvallisuuden tunnetta ole lisännyt. Jos jotain kunnioitusta poliisia kohtaan onkin joskus ollut, niin on se pitkälti viimeistään viime päivien aikana karissut pois. Toivoisin voivani luottaa siihen, että tarvittaessa poliisi olisi paikalla ja takaisi turvallisuuteni. Enää en sen varaan kuitenkaan uskalla laskea.

En voi ymmärtää

Odinin soturit partioivat kaupunkiemme kaduilla. Katupartioiksi itseään nimittävät järjestöt, joita on perustettu ainakin Kemiin ja Joensuuhun ja lisäksi uusia paikkakuntia on suunnitteila, kertovat turvaavansa kaupunkien turvallisuutta toiminnallaan.

Partiointi on saanut mielipiteitä sekä puolesta, että vastaan. Perussuomalainen oikeusministeri Jari Lindström pitää katupartiointia tervetulleena asiana kunhan laillisen toiminnan rajoissa pidättäydytään. Eilen myös Persunuoret yhtyivät Lindströmin kannalle puheenjohtajansa Sebastian Tynkkysen johdolla.

Partioiden puolustajat ovat viime päivinä vedonneet tarvittaessa liikkumisvapauteenkin, jota ei kuulemma täydy rajoittaa. En nyt itsekkään ensimmäisenä ole rajoituksia kannattamassa, mutta kukkahattusuvakkina en koe mielekkäänä sitä, että turvallisuuttamme kaduilla vartoivat entiset pahoinpitelysyytteitä saaneet uusnatsihenkiset ihmiset.

Keskusteluun partioiden oikeuksista itselläni meni tänään kuppi nurin, kun päämisterimme Juha Sipilä puolusti Ylen uutisessa katupartioiden toimintaa ja ihmetteli keskustelun saaneita suuria mittasuhteita.

"Sipilän mukaan olennaista on se, mitä katupartiotoiminta käytännössä tarkoittaa ja mitä ne tekevät.

– Kyllähän jokainen arjessa ymmärtää, että jos lapsia kuljetetaan harrastuksiin tai kouluun tai niin edespäin, hän pohtii." (YLE)

En tiedä missä vaiheessa kiireinen pääministerimme on tippunut keskustelussa kärryiltä, mutta kun puhutaan järjestöistä, joiden taustalla on äärioikeistolaisia henkilöitä ja jotka ilmoittavat asiakseen " "valkoisen Suomen puolesta taistelemisen", niin mistään pienten koululaisten saattamisesta suojantien yli ei liene kyse. Mediassa on ollut esillä, kuinka useat järjestöjen johtohahmot on tuomittu väkivaltaisista teoista naisia tai maahanmuuttajia kohtaan.

Poliisi on myös ottanut asiaan erilaisia kantoja. Esimerkiksi Itä-Suomen poliisi ilmoitti tiedotteessaan, että lain mukaan rikosten ennaltaehkäisy, joka järjestöt pitävät tavoitteenaan, on Suomessa poliisin tehtävä, ei yksittäisten katupartioiden. Lisäksi poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen totesi , ettei poliisi kaipaa katupartioita kaupunkeihin.

Mihin järjestö sitten aidosti pyrii, sitä on paha sanoa. Ainakin kipinänä toimintaan ovat olleet ulkomaalaisten suuri määrä, eivät esimerkiksi polttopullo ja ilotuliteiskut vastaanottokeskuksiin. Onneksi vastavoimia esimerkiksi Joensuulaisen Kyllikin siskojen muodossa on ilmestymässä.

Ylipäätään toimet, joilla yritetään eriarvoistaa ihmisiä, toimia omankäden oikeudella ja harmaalla alueella pitää tuomita jyrkästi niin kansalaisten kuin valtion johdon silmissä. Meistä kukaan ei halua elää Suomessa, jossa terrori-iskut maahanmuuttajia kohtaan ja ihmisoikeuksilla takapuolen pyyhkiminen ovat arkipäivää. Soldier of Odini toiminnalle on saatava piste tässä ja nyt!