tiistai 28. joulukuuta 2010

Oikestopolitiikan vuosi

Taas on tämäkin vuosi muutamaa päivää vaille valmis. Eli aika istahtaa hetkeksi alas ja miettiä, mitä tänä vuonna onkaan tapahtunut.

Itselleni tästä vuodesta päällimmäisenä jäivät mieleen eri lakot. En itse muista koskaan olleen näin montaa lakkoa vuoden aikana. Maaliskuussa oli päivän pituinen AKT:n lakko, heti perään ahtaajien muutaman viikon kestänyt lakko. Lakon aikana silloinen pääministeri Vanhanen esitti jo lakko-oikeuksien kaventamista. Keväällä oli myös Pamin lakko. Marraskuussa Facebookissa esitettiin jopa yleislakkoa hallituksen toimia vastaan. Tämä ei kuitenkaan toteutunut. Vielä joulukuussa Suomen lentoemäntä- ja stuertti- yhdistyksen lakko sekoitti Finnairin lentoliikenteen pahemman kerran. AKT ja Ilmailualan Unioni järjestivät tänä aikana myös tukilakkoja. Finnairin lakon aikana toimitusjohtaja Mika Vehviläinen väläytti töiden siirtämistä ulkomaille. Hänen mielestään asian ilmoittaminen ei ollut uhkailua vaan faktojen kertomista. Jälkikäteen on tullut esille, että Finnairin johto uhkaili työntekijäpuolta vielä neuvottelujen lopppu metreille asti ja painosti näin SLSY:n sovintoon.

Mistä nämä lakot kertovat? Ne kertovat siitä, että työnantajat ajavat työntekijöitä aina vain ahtaammalle säästöjen nojalla. Missään lakossa ei ollut kyse palkankorotuksista kuten mediassa yleensä annetaan ymmärtää lakkojen aikana. Viimeisin lakko eli SLSY:n lakolla vastustettiin jo valmiiksi lentojen välisten liian pienien taukojen lyhentämistä vielä lisää. Finnairille viimeinen pisara tuntui olevan se, että AKT ja IAU järjestivät tukilakkoja. Kyllä se on hirveä asia kun kerrankin Suomessa työntekijät pitävät yhtä.

Medialta ja suomalaiselta väestöltä tuntui menevän ohi syyskuun lopussa järjestetty Euroopan laajuinen ammattiliittojen toimintapäivä valtioiden leikkauslistoja vastaan. Suomessa SAK ilmoitti asiasta vasta pitkän painostuksen jälkeen. Kuitenkin tapahtumien järjestäminen oli aktiivien harteilla. Itse SAK:n johto ei tehnyt asian eteen mitään. Samaan aikaan Espanjassa pidettiin yleislakko ja Ranskassa olivat suurimmat ammattiliittojen mielenosoitusmarssit moneen vuoteen. Voiko siis Suomen suurinta ammattiliittoa sanoa enää ammattiliitoksi? Sentään SAK ei hyväksynyt hallituksen esitystä lakko-oikeuden kaventamis aikeita. Paljoa muuta SAK ei olekkaan saanut viime vuosina aikaan. SAK:sta on tullut ennemmin ylhäältä päin johdettu järjestö. Oikeasti ammattiliittojen pitäisi lähteä liikkeelle työläisistä itsestään ja ajaa heidän etujaan. Milloin tämä tapahtuu Suomessa?

Toinen päällimmäinen asia joka vuodesta jäi mieleen olivat Kreikalle ja Irlannille myönnetyt pankkilainat. Lainat toivat hyvin esille kumpi on nykyhallitukselle tärkeämpi talous vai ihmiset. Toki kumpaakin lainaa perusteltiin sillä, ettei kriisi leviä eteenpäin ja suomalaisten turvallisuus taataan. Kuitenkin kriisi levisi jo Kreikasta Irlantiin. Seuraavana vaarassa ovat Portugali ja Espanja. Jos Espanjan jotuu kriisiin alkaa se todella horjuttaa Euroopan taloutta. Olen kirjoittanut kummastakin tapauksesta oman blogitekstinsä joten en viitsi niihin paneutua sen enempää.

Muita vuodesta mieleen jääneitä asioita olivat heinäkuussa myönnetyt ydinvoimaluvat kahdelle uudelle voimalalle, Matti Vanhasen jääviysepäilyt jotka ovat nyt KRP:n esitutkinnassa sekä keskustelu romanikerjäläisistä ja lopulta heidän lähettämisensä takaisin kotimaahansa. Näitä asioita olen kuitenkin jo käsitellyt muissa blogiteksteissä aiemmin joita voi halutessaan lukea. Voisi siis tiivistää, että vuoden aikana hallitus todellakin ajoi sitä politiikkaa mitä haluaakin eli yrityksiä sekä osakkeenomistajia hyödyntävää oikestopolitiikkaa. Tästä esimerkkeinä myös ensivuoden budjetti jossa mennään entistä enemmän tasaverotuksen suuntaan. Pääomatuloja ei edelleenkään aleta verottaa progressiivisesti. Ja välillisiä veroja nostetaan jotka tuntuvat enemmän pienituloisen kukkarossa verrattuna suurituloisiin.

Mutta jäihän tästä vuodesta itsellekkin käteen kaikenlaista. Suurimpina voisi mainita Kommunistisen Nuorisoliiton liittokokous ja liittoneuvoston jäsenyys sekä muut Nuorisoliiton tapahtumat joihin pääsin vuoden mittaan osallistumaan. Samalla olen saanut myös jonkinlaista oppia järjestön asioiden pyörittämisestä. Toukokuussa osallistuin SKP:n edustajankokoukseen oman paikallisosastoni edustajana. Tulihan kyseisessä kokouksessa myös pidettyä ensimmäinen poliittinen puhe, Nuorisoliiton nimissä kylläkin. Heinäkuussa osallistuin myös SKP:n edustajana Euroopan vasemmiston European Leftin kesäyliopistoon Moldovassa. Matkasta jäi paljon mukavia muistoja ja kontakteja ympäri Eurooppaa. Syksyn aikana on tullut suoritettua jo yli kolmannes siviilipalveluksestakin. Niin ja vielähän se ylioppilas lakkikin tuli pistettyä päähän joulukuun alussa. Vuoteen siis mahtui kaikenlaista tekemistä.

Mutta mitä ensi vuosi tuokaan tullessaan. Ainakin huhtiikuussa pidettävät eduskuntavaalit. Luultavasti monet ovat jo huomanneet, että olen itse Suomen Kommunistisen puolueen ehdokkaana uudenmaan vaalipiiristä. Eli kevään aikana minua luultavasti voi nähdä myös eri vaalitilaisuuksissa ympäri uuttamaata. Ja blogin kirjoittaminen ei varmasti lopu. Luultavasti blogitekstejä tulee nopeampaakin tahtia kuin tähän mennessä. Kannattaa seurailla tämän blogin lisäksi ehdokassivuani facebookissa. . Tämä tältä erää ja lisää sitten vuonna 2011. Hyvää uuttavuotta!

maanantai 6. joulukuuta 2010

Mitä on itsenäisyys?

Täytyy tämän päiväisen maanantaiklubin jälkeen kirjoittaa ehkä jopa perinteinen itsenäisyyspäivän teksti.

Näin itsenäisyyspäivänä on mielestäni hyvä miettiä mitä itsenäisyys ja isänmaallisuus ovat ja miten ne Suomessa ilmenevät. Tämän kyllä olen jo muissakin blogiteksteissä todennut mutta se vain tulee aina esiin näin itsenäisyyspäivän aikaan. Eli kommunistina ja pasifistina joka vielä suorittaa siviilipalvelusta olen pahimman luokan isänmaanpetturi. Siis aivan oikeasti. Mikä tekee minusta epäisänmaallisen? Kun Suomen maajoukkue pelaa lajia mitä hyvänsä, kannatan Suomea. Tässä suhteessa olen siis isänmaallinen. Mutta en vastusta maahanmuuttoa enkä hyväksy armeijaa. Ja tämän perusteella olen siis epäisänmaallinen.

Itsenäisyys on toisaalta aika erikoinen käsite. Yleensähän nationalistinen ajattelu lähtee siitä, että kansa, joka puhuu samaa kieltä, asuu samassa valtiossa. Tämä on kieltämättä melko suppea käsite omasta mielestäni. Joku ajattelijakin on joskus sanonut, että kieli on murre jolla on oma armeija. Mutta esimerkiksi jo Suomessa puhutaan kahta virallista kieltä. Näiden lisäksi on monia vähemmistökieliä. Tämänhän perusteella Suomi pitäisi jakaa moneen eri itsenäiseen maahan. Tämä on siis huono tapa eritellä ihmisiä eri kansanryhmiin.

Muutenkin mielestäni "kansanryhmä" on käsite jota ei edes pitäisi käyttää. Ihmisten erottelu eri etnisiin ryhmiin ihonvärin, kielen ja kansallisuuden perusteella ei aiheuta pahemmin mitään hyvää. Ja muutenkin kaikki ihmiset ovat erilaisia. Pitäisikö jokaisen siis perustaa oma valtio?

Omasta mielestäni valtioiden rajat ja sitä kautta itsenäisyys on vain mielivaltaisesti karttaan piirrettyjä viivoja eri sopimusten perusteella. Miksi karttaan piirretty viiva siis aiheuttaa niin monien ihmisten silmitöntä tappamista? Vain oman kansan itsemääräämisoikeuden perusteella. Tietenkään en halua sitä, että jokin "kansanryhmä" päättä asioista toisten puolesta. Meidän on päätettävä omista asioistammen olimme sitten itsenäisiä tai emme. Sillä ei minun mielestäni ole niin paljon väliä kuin ihmisoikeuksilla ja muilla tärkeillä asioilla.

maanantai 29. marraskuuta 2010

Kenelle olet uskollinen?

Kyllä on taas päivänpolitiikassa miettimistä. Se ansaitsee tällä kertaa ihan oman blogitekstinsä.

Muutamia kuukausia sitten Suomessa kauhisteltiin, kuinka Ranska Sarkozyn johdolla karkoitti romanivähemmistöään takaisin kotimaahansa. Nyt on kauhisteltava samaa asia ihan täällä kotoisessa Suomessamme. Helsingin kaupunki päätti viime viikolla lähettää Sosiaalikeskus Sataman pihalla asuvat romanikerjäläiset pois Suomesta. Helsingin kaupunki kustantaa heille laivaliput ja muutaman sata euroa bensarahaa autoa kohti. Tämä varmasti korvaa sen, että he elävät köydyydessä Romaniassa. Tämä oli Helsingin kaupungin ratkaisu kerjäläis ongelmaan. Kun sitä ei saatu hoidettua lain avulla, oli kerjäläiset lähetettävä täältä pois. "Poissa silmistä, poissa mielestä" on sananlasku joka tulee mieleen. Valtiojohdon mukaan romaneita autetaan parhaiten heidän omassa kotimaassaan.

Samaan aikaan taas yksi Euroopan Unionin maa on talousvaikeuksissa. Tällä kertaa Irlanti. Ja samalla tavalla kuin keväällä Kreikan suhteen, ovat syyllisiä pankit jotka ovat ottaneet liian suuria riskejä ja ajautuneet näin konkurssin partaalle.

Tämän takia Suomen valtion on taas rahoitettava velka ongelmissa olevaa valtiota sadoilla miljoonilla eurolla. Näin kuulemma pidetään Euroopan talous taas pystyssä. Eikö tämän jälkeen voida olettaa, että seuraavaksi Portugali tai Espanja ajautuu talousvaikeuksiin? Ei Kreikalle myönnetty laina keväälläkään pysäyttänyt kriisiä vaan se levisi Irlantiin. Kataisen mukaan lainaa annetaan jotta Euroopan talous pysyy koossa ja näin suomalaisille palkanmaksajille ei tule tilanteesta ongelmaa.

Mutta tilanne on oikeastaan osoitus siitä, mikä nykyään on valtiojohdolle tärkeää. Irlantia rahoitetaan jotta Irlannin talous ei kaadu ja suomalaiset osakkeenomistajat menetä rahojaan. Mutta kun kyse on Romaniasta ei valtiolta löydykkään satoja miljoonia sen avustamiseen. Miksi ei löydy? Syy on aivan selvä. Se, että romaneilla menee omassa maassaan heikosti, ei vaikuta Suomalaisten suuromistajien ja pankkien omaisuuteen. Taas, jos Irlannin pankkien annetaan kaatua, ovat tappiot suuret myös suomalaisille osakkeenomistajille. Ei niinkään palkansaajiin kuten Katainen väittää.

Tilanne on selvä osoitus kenelle nykyhallitus on uskollinen. Tämän takia hallituksen on vaihduttava ensi vaalien jälkeen. Tai muuten tilanne alkaa mennä vielä pahempaan suuntaan. Ja siitä on haittaa suomalaiselle palkansaajalle.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Ajattele itsekkin

Täytyy kirjoittaa taas blogitekstiä. Nämä asiat ovat pyörineet muutaman päivän ajan. Kyseessä oleva asia on nykyine vasemmiston ja kommunismin täysi pimittäminen niin mediassa kuin peruskoulussakin. Ja yleensäkkin suomalaisten asenteet ovat kommunismia vastaan.

Peruskoulu nyky muodossaan on muutenkin ongelmallinen. Peruskoulun tavoitteena näyttää nykyään olevan järjestelmällinen oman ajattelun tappaminen. Kuinka moni muistaa peruskoulun aikana opettajan joskus kysyneen "mitä sinä olet mieltä tästä asiasta?". Itse en ainakaan muista tätä montaa kertaa tapahtuneen. Peruskoulussa periaate on, että se mitä kirja tai opettaja sanoo on ainoa oikea fakta.Tätä ei pidä kyseenalaistaa. Hyvänä esimerkkinä jo aiemmassa blogitekstissäni esittämä historian opettajamme kommentti Marxin teoriaa käsitellessä: "Mutta eihän tämä siis oikeasti voi käytännössä toimia". Valitettavasti luulen, ettei opettajamme ollut ainoa joka on tällaisen sammakon päästänyt suustaan. Ja kun opettajaa pidetään peruskoulussa aina oikeassa olevana auktoriteettinä tappaa tämä oppilaiden ajattelua taas lisää, eikä kukaan yritä kyseenalaistaa kyseistä väitettä. Itse olen sentään poikkeus joita onneksi löytyy.

Mutta lukiossa sentään opiskelijoita kannustetaan myös omaan ajatteluun. Kuitenkin yhdeksän vuoden oman ajattelun tuhoaminen on siinä vaiheessa tehnyt tehtävänsä. Tämän huomaa esimerkiksi siinä, että suomalaisnuoret eivät ole aktiivisia politiikassa. Sentään lukio auttaa oman ajatteluun pyrkimisessä. Mutta osittain tuhoa on jo tehty. Etenkin kommunismin osalta. Tähän vaikuttaa myös vaikuttaa valitettavasti jo kotoa tullut kasvatus. Kommunismi yhdistetään aina Neuvostoliittoon. "Kommunismi ei toimi koska Neuvostoliitto ei toimi". Tätä valitettavasti kuulee usein. Myös suoranainen pelottelu vaikuttaa asiaan. Ja oikeisto myhäilee kun kukaan ei kannata kommunismia tai SKP:tä.

Ja jos vahingossa onkin käynyt niin, että joku ei olekkaan lannistunut peruskoulun aikana korjataan tämä sillä, että SKP ja kaikki muu kommunismiin liittyvät uutiset pidetään täydessä uutispimennossa. Hyvänä esimerkkinä viime keväinen SKP:n puoluekokous. Valtapuolueiden puoluekokouksista on suuret uutiset eri medioissa. Ainoa uutinen jonka näin (Tiedonantajan jutun lisäksi) oli Helsingin Sanomien uutinen jossa kerrottiin uuden puheenjohtajan ja pääsihteerin nimet. Ja se siitä.

Valtamedia haluaa pitää kommunismin täysin pimennossa mediasta. Tämä tietenkin hyödyttää suuria puolueita erityisesti Kokoomusta. Ja kun Kokoomus vielä esittää "työväenpuoluetta" on tavallinen työläinen todellakin päästään pyörällä ketä äänestää. Ja tietenkään hän ei tiedä kaikkia vaihtoehtoja koska pienpuolueet pidetään mediasta ulkona. Niin lehdistä kuin vaalitenteistä.

Tämä ei ole todellakaan helppo tilanne lähteä ajamaan kommunismia Suomessa. Ihmiset on lapsesta asti opetettu siihen, että kommunismi on paha asia.Eli saat automaattisesti "Stalinisti Neuvostoliiton kannatta"-leiman itseesi. Ja kun yrität esittää, etttei asia ole näin pitää kansallinen media sinut täysin pimennossa.

Tämä kaikki johtuu siitä, että nykyinen valtaeliitti ymmärtää samat asiat mitkä me kommunistitkin: suomalaiset ovat pohjimmiltaan vasemmalle päin kallistuneita. Ja kommunistinen vallankumous vaatii joukkovoimaa. Kun kommunistinen liike pysyy pienenä ja suurelta joukolta piilossa ei vallankumouksesta ole pelkoa. Nyky-yhteiskunnalle ja taloudelle paras ihminen on henkilö joka käy töissä ja kuluttaa ansaitsemansa rahat. Näin rikkaat rikastuvat lisää. Ja Kokoomus saa pitää suurimman puolueen titteliä. Peruskouluissa siis täytyy jo demokratian takia lisätä omaan ajatteluun kannustamista ja opettaa mediakritiikkiä yms. hyödyllisiä taitoja nykymaailmassa. Samalla myös pienet puolueet on huomioitava valtamediassa. Näin politiittinen aktiivisuus saattaisi kohota ja politiikan suuntakin kääntyä oikeaan tässä tapauksessa vasempaan suuntaan.

maanantai 25. lokakuuta 2010

Kirkko ja avarakatseisuus

On aivan pakko kirjoittaa aiheesta josta ollaan tehty jo luultavasti satoja blogitekstejä enne tätä. Ja itse olen tapani mukaan pari viikkoa myöhässä. Mutta mikäpä muukaan aiheena olisi kuin pari viikkoa vellonut homokeskustelu. Keskusteluhan lähti toden teolla liikkelle Ylen Ajankohtaisen kakkosen Homoillasta. Keskustelussa olivat osapuolina homojen vihkimis- ja adoptio-oikeuksia puolustaneet ja vastustaneet ihmiset. Vastustajien puolella esimerkiksi Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen. Kyseisen ohjelman jälkeen jo kymmeniätuhansia ihmisiä on eronnut kirkosta vastalauseena kirkon, tai tässä tapauksessa Päivi Räsäsen ja muiden kirkon konservatiivi siiven edustajien, mielipiteille.

Kyse on siis siitä pitäisikö Suomeen monien muiden Euroopan maiden tapaan luoda sukupuolineutraali avioliittolaki. Tämä tarkoittaisi sitä, että myös samaa sukupuolta olevat ihmiset saavat mennä keskenään naimisiin, ottaa toisen osapuolen sukunimen ja samalla saisivat myös eniten kiistaa ohjelmassa herättäneen adoptio-oikeuden. Eli siis samaa ja eri sukupuolta olevien avioliitot olisivat saman arvoisia. Tämä aiheuttaa kirkon sisällä kysymyksiä pitäisikö mahdollisen lain voimaan astuessa myös evankelisluterilaisen kirkon alkaa vihkiä samaa sukupuolta olevia.

Kirkon sisällä on siis kaksi tai oikeastaan kolme linjaa. Ne jotka haluavat kirkkohäät niin homo kuin heteropareillekkin. Sitten on jo tällä hetkellä joidenkin pappien ajama linja, että homoavioliitot siunataan. Sitten on marginaalissa oleva mutta sitäkin äänekkäämpi linja siitä, ettei homoavioliittoa saa rinnastaa heteroavioliittoon. Tätä perustellaan esimerkiksi luonnon järjestyksellä ja raamatun opeilla.

Kummatkin ovat huonoja kantoja. Luonnon laki siitä, että vain eri sukupuolta olevat eliöt parittelevat keskenään ja muu on luonnotonta on erikoinen. Itsekkin olen nähny kahden uroskoiran harrastavan... no sitä. Luonto ei todellakaan ole täysi heteroseksuaalinen tyyssia. Toinen suurempi argumentti jota esimerkiksi Päivi Räsänen käyttää on raamattu. Raamatussa kielletään homous. Kyllä tämä on totta. Mutta raamattu myös esimerkiksi hyväksyy puolisonsa raiskaamisen, vääräuskoisten kivittämisen yms. nykyiseen oikeusvaltioon kuulumattomat asiat. Itsekkin olen kristitty. Mutta raamattu ei itselleni ole täyttä pyhää sanaa. Raamattu voi myös oikeastaan puolustaa homoseksuaalisuutta. Jeesuskin sanoo "rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi". Ei kyseisessä lauseessa puhuta pitääkö rakastettavan olla samaa vai eri sukupuolta. Ei kai kaikki rakastava Jumala voi määritellä, että vain nainen ja mies saavat rakastaa toisiaan.

Tosiaankin luultavsti eniten eripuraa tulee mahdollisen lain valmistelussa homojen adoptio oikeudessa. Itse en näe tätä kuitenkaan vakavana ongelmana yhteiskunnalle. Joidenkin mielestä homovanhemmat luovat homoja lapsiakin. Vaikka tämä olisikin totta niin voihan heterovanhempienkin lapsista tulla yhtä hyvin homoseksuaaleja. Tutkimuksissa on esitetty, että homoperheiden lapset ovat avarakatseisempia erilaisia ihmisiä kohtaan. Ehkä tämä olisi tervettä meille jokaiselle. Tärkeintä mielestäni kuitenkin on, että lapsella on rakastavat vanhemmat. Olivat he sitten homoja tai heteroita.

Itse mietin myös pitkään viime viikolla eroanko itsekkin kirkosta nykyisten kirkon linjausten vastustamiseksi. Olen kuitenkin tullut pohdinassani siihen lopputulokseen, että kirkko ei tule muuttumaan mihinkään jos kaikki liberaalimmat kristityt lähtevät pois kirkosta. Kuitenkin jokainen kirkkoon kuuluva ihminen voi vaikuttaa itse kirkon asioihin. Esimerkiksi ensi kuussa olevissa kirkollisvaaleissa. Sen jälkeen nähdään muuttuuko kirkko uudeksi kaikki ihmiset ja suuntautumiset hyväksyväksi kirkoksi vai aikooko se jämähtää paikoilleen.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Mihin tämä Suomi on menossa?

Nyt on pakko kirjoittaa vaihteeksi nykypolitiikasta. Tai tässä tapauksessa kai voisi sanoa sen kauheuksista ja oudouksista. Siis mitä kaikkea onkaan viime viikkoina tapahtunut?

Aloitetaan vaikka Matti "en ole ollut jäävi" Vanhasesta. Siis kysehän on siitä, että Matti Vanhanen pääministeriytensä aikana päätti Raha-automaatti yhdistyksen tuista. Ja päätös mistä tämän hetkinen jääviys-kiista sai alkunsa oli se kun Vanhanen antoi RAY:n tukirahoja Nuorisosäätiölle. Joka taas rahoitti Vanhasen omaa vaalikampanjaa. Vanhasen mukaan hän ei ollut asiasa jäävi. Oikeuskansleri Esa Lonka taas sanoo, että hän oli jäävi. Siitä tehdäänkö asiasta poliisitutkintaa päättää Perustuslakivalitokunta. Joka on täynnä Vanhasen kanssa työskennelleitä ihmisiä. Eivätkö he ole sitten jäävejä päättämään siitä oliko Vanhanen jäävi?


Toinen asia on valtion budjetti. Hallitus vähentää tässä taloustilanteessa miljoonilla työllisyystukia. Ja samaan aikaan hallituksella on varaa lisätä puolustusmenoja taas monilla miljoonilla. Onkohan tämä fiksua politiikkaa tässä taloustilanteessa? Porvari hallituksen mukaan tietenkin. Ja jotta budjetti ei vain näyttäisi vielä oikeistolaisemmalta aikoo hallitus ensi vuonna nostaa välillisiä veroja ja luoda esimerkiksi uuden "karkkiveron". Välilliset verothan tuntuvat eniten pienituloisten kukkarossa. Vaikka hallitus väittääkin, että se on edistänyt paljon pienituloisten asioita tällä vaalikaudella. Muuten vain köyhien määrä on Suomessa lisääntynyt sadoillatuhansilla viimeisen kolmen vuoden aikana.

Ja tilanteen kruunaa vielä se, että kansanedustajien palkkoja aijotaan nostaa ensi vuonna 8,1 prosentilla nykyisestä. Eli yli 500 eurolla. Kuitenkaan valtiolla ei ole rahaa sitoa opintotukea indeksiin vaan opintotukin säilyy samalla tasolla ilman korotuksia. Tämä on jo johtanut moniin mielenilmauksiin esimerkiksi Facebook-palvelussa.

Yksi erityisesti itseni viime viikolla kismittänyt uutinen oli, kuinka valtion asettama asevelvollisuus työryhmä esittää lyhyimmän palvelusajan alentamista neljään kuukauteen. Itse tämä asia ei minua ärsyttänyt vaan se, ettei työryhmä antanut minkäänlaista esitystä siihen laskeeko siviilipalvelus samassa suhteessa. Siviilipalvelus on nykyäänkin 12 kuukautta jota jopa Eu on pitänyt epäoikeuden mukaisena. Siviilipalveluksen työryhmän johtaja sanoi tämän päivän Helsingin sanomissa, etteivät työryhmä luultavasti ota kantaa siviilipalvelus ajan alentamiseen. Eli siviilipalveuksesta tehtdään vielä rangaistuksen omaisempi.

Ja ehkä jopa kaiken huipentumana tänään julkistetun sisämisteriön työryhmän esitys siitä, että ammattimainen kerjäys pitäisi kriminalisoida. Tästä tulee heti mieleen, että miten ammattimainen kerjääminen määritellään? Lisäksi koko laki voimaan tullessaan olisi seurausten eikä itse syitä ehkäisevä. Kerjääminen kuitenkin suurimmaksi osaksi on seurausta köyhyydestä. Huvittavaa sinänsä. Suomessa kauhistellaan Ranskan romani karkoituksia. Kuitenkin lakiesitys on vastaus nimenomaan romani ongelmaan. Ehkä koko lakia kuvaa parhaiten sananlasku "poissa silmistä, poissa mielestä".

Muutenkin yleisesti ensi kevään vaalit eivät näytä valoisalta vasemmistolle. Ja vasemmistolla tarkoitan tässä koko vasemmistoa en pelkkää Vasemmistoliittoa. Mutta nykyinen vaalikeskustelu pyörii median avustuksella ja suurten puolueiden tahdosta maahanmuuton ja eettisten arvojen ympärillä. Vastakkainasettelu on nyt Vihreiden ja Perussuomalaisten välillä. Ei vasemmiston ja oikeiston niinkuin sen pitäisi. Tätä suuret puolueet tietenkin haluavat. Kun vasemmisto on keskustelusta ulkona ja yleisestikkin talouspolitiikka eivät Kokoomus ja Keskusta näytä normaali kansalaiselle sittenkään niin huonoilta vaihtoehdolta. Ja jos nämä puolueet voittavat taas vaalit, Perussuomalaisten ja Vihreiden avustuksella, jatkuu sama politiikka ensi vaalikaudella. Kysymys siis onkin haluammeko ajaa ihmisten vai talouden asiaa ensi vaalien jälkeen?

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Israel- länsimaa vai terroristivaltio?

Ajattelin käsitellä tällä kertaa maailmanpolitiikan ainaista uutisotsikoiden aihetta eli Israelia. Tai oikestaan Israelin ja Palestiinan suhteita,jotka ovat olleet kärjistyneitä siitä lähtien, kun Israelin valtio perustettiin vuonna 1948. Israel on lähes jatkuvasti sotinut ympäri Lähi-itää. Isoin kiista on tietenkin ollut palestiinalaisten kanssa. Monia sotia ja kriisejä on käyty. Viimeisimpänä isompana tietenkin viime vuoden vuodenvaihteessa käyty Gazan sota.Israel tappoi sodassa satoja siviilejä. Amnestyn raporttien mukaan Israel pommitti myös sairaaloita ja ambulansseja. Geneven sopimuksen mukaan nämä ovat ehdottomasti suojattuja myös sota-aikana. Israel siis rikkoi törkeästi "hyvän" sodan-sääntöjä

Gaza on muutenkin ollut pitkään tapetilla.Israel on rajoittanut Gazan meneviä avustuskuljetuksia viime aikoina myös ihmisoikeuksien vastaisesti. Kesällä Israel hyökkäsi kansainvälisten avustuslaivojen kimppuun ja tappoi myös muutamia ihmisiä. Tapahtuman jälkeen YK ja muut kansainväliset organisaatiot vaativat selvityksiä asiasta. Etenkin Turkki jonka lipun alla kyseiset avustuslaivat seilasivat.

Ongelma Israelin suhteen on se, että se todellakin luulee voivansa tehdä mitä vain valittuna kansana. Enkä siis ole antisemitisti vaikka näin sanonkin. Olen antisionisti. Totta on, että palestiinalaiset ovat terrorisoineet Israelia monta vuosikymmentä. Mutta täytyy muistaa, että terrorisointi on molemmin puolisa. Länsirannalla Israel rakennuttaa omia siirtokuntiaan sopimusten vastaisesti. Missä nyt vain sattuu olemaan parempaa viljelysmaata. Muutama viikko sitten oli myös uutinen kuinka Israelin sotilaat olivat ampuneet Gazan raja-aseman lähellä koulu-ikäisen tytön, jota epäiltiin pommittajaksi tämän kanntaman koulurepun ansiosta.

Mutta miksi Israel luulee, että heillä on oikeus tällaiseen toimintaan? Toinen puoli on tietenkin se että he pitävät itseään Jumalan valitsemana kansana. Mutta toinen puoli asiassa on (ehkä jopa tärkeämpi), että Yhdysvallat ovat heidän liittolaisiaan. Ja niin kauan kuin Usa ei vastusta Israelin toimia Lähi-Idässä, Israelin terrorisoinnit jatkuvat palestiinalaisia ja muita muslimimaita kohtaan.

Itse toivoisin tietenkin, että viime viikolla alkaneet Israelin ja Palestiinan rauhanneuvottelut tuottaisivat tulosta. Totta on, että kiista on tuhansia vuosia vanha. Mutta tietenkin yksinkertainen myöratkaisu asiaan olisi se, että palestiinalaisille annetaan heidän oma valtionsa ja kummatkin hyväksyvät tämän asian. Ja tämä tietenkin vaatii myös sen, että molemmat osapuolet lopettavat ensin toistensa terrorisoinnin. Mutta Usa Israelin liittolaisena pystyisi painostamaan Israelia niin halutessaan. Mitä he ovat Obaman kaudella enemmän tehneet kuin Bushin presidentti kausilla. Itse ainakin haluan uskoa, että tilanne ratkeaa vielä jonain päivänä rauhanomaisin keinoin.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Yleinen asevelvollisuus - Miksi?

Nyt se sitten on alkanut eli siviilipalvelus. Vuosi valtiolla hommissa. Siitä ensimmäinen kuukausi Lapinjärven koulutuskeskuksessa koulutusjaksolla. Tämän jälkeen 11 kuukautta kestävä työpalvelus valtiolle yleishyödyllisessä paikassa. Jokaiselle tuttua joka on siviilipalveluksen käynyt. Ja tulee olemaan tuttua kaikille jotka käyvät siviilipalveluksen aatteensa estäessä asevelvollisuuden suorittamisen. Kuten yllättäen myös itselläni.

Ymmärrettävästi viimepäivien aikana yleinen asevelvollisuus ja siviili- ja asepalvelusmiesten eriarvoiset asemat ovat mietityttäneet. Siis asevelvollisuushan kestää joko 6,9 tai 12 kuukautta. Normaali kenttäväki selviää 6 kuukaudella. Osa kuten autonkuljettajien minimimäärä on 9 kuukautta. 12 kuukauden palvelus on upseereiksi kouluttautuvilla. Ja tosiaankin siviilipalvelus on automaattisesti 362 vuorokautta eli vuoden.

Tätä voi hyvin pitää epäoikeudenmukaisena. Miksi armeijankävijät pääsevät lyhyemmällä ajalla läpi palveluksesta kuin siviilipalvelusvelvolliset? Tälle ei oikeastaan ole mitään järkeenkäypää perustetta. Siviilipalvelusvelvollisia vain halutaan tällä tavoin rangaista valtion taholta kun he eivät voi vakaumuksensa vuoksi mennä armeijaan.

Toinen syy saattaa olla myös pelko siitä, että siviilipalveluksen lyhentäminen 6 kuukauteen aiheuttaisi ryntäyksen siviilipalvelukseen. Itse en näe tässä mitään väärä. Voi hyvinkin olla, että monet vakaumukseltaa mahdollisesti sotaa vastustavat ihmiset valitsevat armeijan siksi, että siitä selviää lyhyemmällä palveluksella. Ja armeijassa he sitten keskeyttävät muutaman päivän jälkeen. Mitä hyötyä tästä on yhteiskunnalle? Mielestäni ennemminkin haittaa.

Suomi on myös yksi harvoista länsimaissa jossa on poliittisia mielipidevankeja. Tarkoitan siis totaalikieltäytyjiä. Ne asevelvolliset jotka kieltäytyvät sekä siviil- että asepalveluksesta joutuu istumaan vankilassa 6 kuukautta. Siis pelkän vakaumuksen takia! Voiko tämä olla mahdollista länsimaisesa "demokratiassa". Mielestäni ei. Tästä ihmisoikeusjärjestö Amnesty myös huomauttelee Suomea tasaisin väliajoin.

Mutta millä tavalla tästä päästäisiin eroon? Tekemällä asevelvollisuudesta vapaaehtoinen. Näin sotaa vastustavat voisivat vain jättää palveluksen väliin. Tämä tulisi myös halvemmaksi valtiolle ja nopeuttaisi opiskelusta valmistumista.Kuitenkin tutkimusten mukaasn 70 prosenttia ikäluokasta valitsisi asepalveluksen vaikka se olisi vapaaehtoinen. Itse en tietenkään tästä tiedosta pasifistina ole iloinen mutta se osoittaa, että suurinosa ikäluokasta kävisi asepalveluksen joka tapauksessa. Tämän ei pitäisi olla liian radikaali ajatus edes Suomessa. Kuitenkin tulevaisuudessa armeija tarvitsee vähemmän miesvoimaa teknologian kehittyessä. Tietenkin itse lakkauttaisin koko armeijan. Mutta se on vielä kaukana Suomessa. Yleisestä asevelvollisuudesta luopuminen olisi kuitenkin hyvä alku. Ja se ei syrjisi ketään aatteeltaan sodanvastaista.

lauantai 24. heinäkuuta 2010

Siirrytäänkö joskus eteenpäin?

Tämän kertainen blogitekstini liittyy nykyisen vasemmiston tilaan ja sen ainaiseen jauhamiseen. Ajatus heräsi taas kun olin viime viikolla 4 päivää Moldovassa Euroopan vasemmiston kesäyliopistossa (European left Summer university). Reissu oli hieno ja kontakteja tuli todellakin ympäri Eurooppaa eri maiden nuorisojärjestöistä. Kuitenkin kokouksissa ja paneeleissa tuli jatkuvasti tunne, että näistä asioista on keskusteltu ja jauhettu eri piireissä ja kokouksissa jo vuoden ajan. Milloin jotain uutta? Kuitenkin kaikkiin asioihin on mielestäni jo löydetty vastaukset. Voisin ne tässä vielä kerrata.

Suurin asia mistä myös kesäyliopistossa keskusteltiin oli nykyinen talouden kriisi ja siitä eteenpäin pääseminen. Tätä on todellakin jauhettu ainakin siitä lähtien kun itse tulin mukaan poliittiseen toimintaan. Eli suunnilleen vuosi sitten. Sitä enne pohdin asiaa moneen otteeseen jo täällä blogissani. Eli todellakin tästä aiheesta on keskusteltu pitkään ja johtopäätökset todettu jo moneen kertaan: kriisi on syytä kapitalismin voitontavoittelusta. Vasemmiston on osoitettava, että meillä on tarjolla vaihtoehtoinen talousjärjestelmä. Joka ei perustu yksittäisten ihmisten ahneudelle.

Toinen asia jota erityisesti Suomessa ja SKP:n piirissä on päivitelty on vasemmiston tila. Vasemmistoliitto on menettänyt kannatustaan eikä SKP:nkään näkyvyydessä ole kehumista. Syy näkyvyyden puutteeseen on tietenkin se ettei vasemmistolaisuus etenkään kommunismi ole hyvässä huudossa nyky-Suomessa. Etenkään porvarihallituksen aikana. Tai oikeastaan syynä ei ole se, etteivät suomalaiset kannata vasemmiston kannattamia arvoja. Sen osoitin osittain jo blogitekstissäni "Onko raha paha asia". Ongelma on se, että nykyään normaali suomalainen tallaaja luulee, että Kokoomus on se oikea "työväenpuolue". En itse pitäisi työväenpuolueena puoluetta joka vähentää rikkaiden verotusta ja tukee suuryrityksiä.

Vasemmiston on siis mielestäni niin Suomessa kuin muuallakin nyt alettava todellakin ajaa omaa politiikkaansa kansan pariin. Me kuitenkin olemme se voima joka on ihmisen eikä suuryritysten puolella. Kuten muutama edustaja SKP:n keväisessä puoluekokouksessa korosti, että meidän kommunistien on kerrottava ajatuksemme myös kansankielellä. Harvemmin kukaan normaali kadulla kävelevä ihminen esimerkiksi ymmärtää termiä proletariaatin diktatuuri. Meidän on siis selitettävä asia niin, että kuka vain ymmärtää. Muuten on turha odottaa vasemmistolle ja SKP:lle lisää kannatusta ensi kevään eduskuntavaaleeissa. Todellakin mielestäni vasemmiston on siirryttävä nyt ainaisesta asioiden hautomisesta ja ongelmien pohtimisesta oikeaan toimintaan.

tiistai 22. kesäkuuta 2010

"Iloista" ydinvoimaa

Ensi viikon torstaina se tapahtuu. Eduskunta äänestää kahden uuden ydinvoimalan rakennusluvista. Toisen ydinvoimalan TVO rakennuttaisi Olkiluotoon. Toisen Fennovoima joko Simoon tai Pyhäjoelle. Rakennuspaikka on Fennovoimalla on siis auki mutta lupa on kuitenkin jo äänestyksessä. Huhtikuussa hallitus esitteli energiapaketin. Kansa ehti jo hetken hurrata, kun hallitus päätti, että uusiutuvien energiamuotojen käyttöä lisätään. Ennen hallituksen ydinvoimalinjausta oltiin jo hetken aikaa ehditty toivoa, ettei yhdellekkään ydinvoimalalle annettaisi lupaa ja maksimissaan yhdelle. Kuitenkin Kokoomus joka kannatti kolmea uutta ydinvoimalalupaa sai torpattua läpi kaksi uutta ydinvoimalupa-ehdotusta.

Viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet yhtä ydinvoimakeskustelua. Vihreät joiden aate perustuu ympäristönsuojeluun ja ydinvoimavastaisuuteen ei eronnut hallituksesta. Vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnenmäki perustelee tätä sillä, että hallituksessa he pystyvät vaikuttamaan paremmin uusiin lupapäätöksiin. Nähtävästi Vihreille kaikki on mahdollista kunha hallituspaikka säilyy.

Mutta mitä huonoa on ydinvoimassa? Tai lupapäätöksissä? Itse ydinvoiman huono puoli on säteilyriski.Vaikka Tsernobylin kaltaiset ydinvoimalaonnettomuudet ovatkin harvinaisia (eivät kuitenkaan mahdottomia) on ydinjätteiden loppusijoitus edelleenkin asia johon ei olla kunnolla pystytty vastaamaan. Suomessa ydinjätteiden loppusijoitus on tarkoitus hoitaa sijoittamalla ydinjäte vanhaan suomalaiseen kallioperään. Omasta mielestäni ei houkutteleva ajatus, että kallionkuoren alla on tuhansia vuosia aktiivista ydinjätettä joka tuottaa suuren säteilyriskin. Riskinä on myös pohjavesien saastuminen.Itse en ainakaan ole valmis ottamaan tätä riskiä vaikka ydinvoima sinänsä onkin puhdasta energiaa.

Mutta koko lupaprosessiin liittyy ongelmia. Pääministeri Vanhanen korosti energialinjauksista kertoessaan, että kaksi uutta ydinvoimalaa lisäävät Suomen omavaraisuutta sähkössä. Itse asiassa kaksi uutta ydinvoimalaa tuottavat niin paljon energiaa, että nämä rakentamalla tähdätään sähkön vientiin. Muu Eurooppa saa sähkön ja me suomalaiset kärsimme loppusijoitukseen liittyvissä ongelmissa. Hallitus lupasi myös, että uusien ydinvoimaloiden rakentaminen lisää suomalaisten työttömyyttä. Hyvin lisää kyllä nykyinen Olkiluoto 3 ydinvoimalahankekkin. Suurin osa työmaa-alueen työntekijöistä on pienellä palkalla toimivia Virolaisia työntekijöitä. Miten tämä asia muuttuisi uusissa ydinvoimala hankkeissa? Uusiutuvat energialähteet tuottaisivat työpaikkoja paljon enememmän ja pidemmälle aikavälille kuin ydinvoimaloiden rakentaminen.

Ensi viikon torstaina Suomen eduskunta siis päättää ydinvoimalaluvista. Loppusijoitus ongelmat mukaanlukien eduskunnan päätös voisi pahimmillaan vaikuttaa Suomen maaperään ja säteilyhaittoihin tuhansiksi vuosiksi. Ja kuitenkin luvat yritetään saada läpi mahdollisimman nopealla aikataululla. Eduskunnan edustajien on siis valittava tukeakko Suomen taloutta ja Viron työllisyyttä vai tehdä energiaystävällinen vaihtoehto ja jättää luvat myöntämättä. Tästä päätöksestä myös jälkipolvet kiittävät. Lopuksi kutsun vielä kaikki mukaan ensi torstaina eli 1.7 eduskuntatalon portaille vastustamaan ydinvoimaa ja osoittamaan tämä mielipide myös kansanedustajille. Itse ainakin olen paikalla. Onhan kyse sen verran suuresta asiasta. Toivottavasti slogan "7 vuotta Vanhasen hallitusta, 1000 vuotta sen jättämiä ongelmia" ei toteudu.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Kreikan "apu"paketti

Ajattelin kerrankin paneutua ajoissa tämän hetkiseen pää puheenaiheeseen enkä vasta paria viikkoa jälkikäteen kuten yleensä on ollut tapanani.

Ensin faktoja. Kreikka on siis ajanut holtittomalla taloudenpidollaan itsensä velkasaneerauksen partaalle. Kreikan monen miljardin velat erääntyvät 17. päivänä tätä kuuta. Tämän takia koko Euroopan unioni pelkää, että jos Kreikka joutuu velkasaneeraukseen on koko Eu:n talous taas pahassa taantumassa. Ja pahimmillaan euron arvo voi romahtaa totaalisesti. Tämän takia Euro-maat ja IMF ovat luomassa monen sadan miljardin apupakettia Kreikalle. Ehdot ovat kovat. Kreikan on nostettava veroja roimasti ja alennettava julkisia palkkoja. Monet Suomessa ovat naureskelleet Kreikan 50 vuoden keskiverto eläköitymisiälle ja kohtuuttoman suurelle armeijalle. Kuitenkin Kreikkalainen keskipalkka on noin 900 euroa kuussa,kun se Suomessa sitävastoin lähentelee 3000 euroa kuussa.

Suomen valtio aikoo osallistua Kreikkaan lähetettävään apupakettiin 1,6 miljardilla eurolla kolmen vuoden aikana. Tämä tarkoittaa 320 euroa jokaista Suomalaista kohti. Viimeisen viikon aikana tästä on käyty paljon keskustelua. Timo Soini on ehdottanut, että Suomi saisi Rodoksen saaren pantiksi Kreikalle lainaa maksettaessa. Lainalla kuitenkin sanotaan Suomen välttävä pahan taantuman. Kokoomuksen Hannes Manninen vertasi eilen eduskunnan asiasta keskustellessa,että meidän vaihtoehtomme ovat joko kolera tai rutto.Perussuomalaiset ovat taas yleisesti Soinin ja Pentti Oinosen johdolla julistaneet, että Kreikan on itse syötävä keittämänsä soppa. Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki taas muistutti eduskunnassa pitämässään puheenvuorossaan kuinka pääsyyllisiä tapahtumaan ovat ylikansalliset pankit jotka päästetään taas kuin koira veräjästä kuten parin vuoden takaisen pankkikriisin aikanakin.

Arhinmäki on mielestäni asiassa eniten oikeassa. Totta on se, että valtion virkamiehet ovat pimittäneet alijäämiä ja lisänneet velakierrettä. Mutta ylikansalliset pankit taas ovat rahoittaneet tätä tajuamatta, että Kreikka on veloissaan korviaan myöten. Tai jos ovat tajunneetkin niin eivät ole rahan kiilto silmissään asiasta välittäneet. Kuitenkin Kreikan saama apupaketti maksatetaan normaalilla kansalaisilla. Joilla siis on jo valmiiksi 900 euron kuukausi palkka. Ja velkaa antaneilla pankeilla ei maksateta mitään. Suurin osa lainasta vain menee pankeille velkojen maksussa ja Kreikkalaisten pankkien tukemisessa.

Kreikan kriisi on kuitenkin hyvä osoitus Eu:n yhtenäisen talousalueen heikkoudessa. Kun yksi valtio on joutumassa konkurssiin vaikuttaa se kaikkien Euroopan maiden talouteen. Ja kuten Arhinmäkikin totesi "voitot yksityistetään ja tappiot sosialisoidaan". Tämän kriisin ehkä joskus loputtua on Suomessakin hyvä tarkastella kriittisesti Euroopan talousaluetta ja sen haittoja. Jotta samanlaista kriisiä ei enää pääse tapahtumaan. Vaikkakin Portugali ja Espanjakin ovat jo lähellä Kreikan tilannetta. Jos ne kaatuvat saattaa koko Eu:kin tai ainakin EMU kaatua. Ja luultavasti sekin kriisi maksatettaisiin kansalaisilla. Kuten aina ennenkin.

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Lakko-oikeus=Ihmisoikeus

Näin pitkän hyppytunnin ja siitä johtuvan tekemisen puutteen kunniaksi ajattelin kirjoittaa vaihteeksi uuden blogitekstin hyvin ajankohtaisesta aiheesta eli lakko-oikeudesta.

Tämän vuoden alkupuoli on ollut yhtä lakkoa lakon perään. Helmikuussa linja-auton kuljettajat olivat päivän lakossa. Heti sen jälkeen alkoi ahtaajien kaksi viikkoa kestänyt lakko. Maaliskuussa elintarvikeala piti parin päivän lakon. Kaupanalan työntekijät pitivät viime perjantaina lakon. Heillä ensiviikon kolmen päivän lakon uhka poistui eilen. Viimeyönä elintarvikeala aloitti 3 vuorokauden lakon. Nämä kaikki lakot ovat koskettaneet suurimmaksi osaksi konkreettisesti ihan tavallista kansalaista. Nyt elintarvikealan lakon ansiosta lihatuotteet ja leipätuotteet saattavat jopa loppua kaupoista. Ahtaajien lakko vaikutti koko suomalaiseen teollisuuteen kun vienti pysähtyi lähes täysin.

Ahtaajien lakko nostatti mielipiteitä valtionjohtoa myöden, että tärkeimpien alojen lakko-oikeutta tulisi rajoittaa. Tämä on mielestäni lähes ihmisoikeuksiin puuttumista. Jos työntekijältä viedään ainoa keino vaikuttaa sopimusneuvotteluihin, eli lakko-oikeus, supistaa se entisestään työntekijöiden vähäisiä vaikutus mahdollisuuksia. Pian työnantajat pystyvät hyppyyttämään työntekijöitä täysin pillinsä mukaan. Ainoa keino sitä vastustaa olisi erota yrityksestä. Tässä tapauksessa taas työntekijä menettää tulonsa.

Mutta miksi sitten työntekijät lakkoilevat? Tietenkin vaikuuttaakseen asioihin. Yleensä lakkoihin liittyen tulee tavallisen kansan parissa mielipiteitä, että "lakkoilevat vaikka heillä on jo valmiiksi hyvä palkka". Tätä mieltä oltiin etenkin ahtaajien lakosta. Työntekijät eivät kuitenkaan lakkoile huvikseen. Työntekijä menettää palkassa samalla tavalla tulonsa kuin yrittäjät. Etenkin pienipalkkaiselle työntekijälle se saattaa olla kova menetys. Mutta ammattiliitoilla ja tavallisilla työntekijöillä ei ole muita keinoja vaikuttaa yrityksen asioihin. Välillä kuulee myös, että ammattiliitoilla on liikaa valtaa tavallisiin työntekijöihin. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ammattiliitot ajavat tavallisen työntekijän asiaa. Se on niiden tehtävä. Monet nykyiset normaalina pitämämme työsuojeluasiat,palkkarajat yms. on saavutettu lakoilla. Näistä emme motkota yhtään mutta kun joku ala haluaa edistää työntekijöidensä asemaa lisää lakoilla on se tuomittavaa. Miksi lakko on tuomittavaa? Se on vain keino vaikuttaa omaan asemaansa työpaikalla.

Nykytilanteessa jolloin monet alat tuntuvat lakkoilevan samaan aikaan on kuitenkin mietittävä mistä tämä ylipäätänsä johtuu. Se ei luultavasti johdu siitä, että valtakunnansovittelija Esa Lonkalle saadaan töitä. Syyt ovat luultavasti nyky-yhteiskunnan rakenteessa ja sen tilanteessa. Taantuman jälkeen näyttää jatkuvan samanlainen vastuuton kilpailu kuin taantumaa edeltävänäkin aikana. Nyt olemme paljolti käännepisteessä. Joko annamme kilpailun jatkua ja kapitalismin ylivallan muodostua. Tai sitten niinkuin ammattijärjestöt ja työntekijtä tekevät, järjestää lakkoja ja parantaa työntekijöiden asemaa suhteessa johtajiin. Näin homma ei riistäydy käsistä ja valta on toivottavasti edelleenkin kansalla eikä rahalla.

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Onko raha paha asia?

En ole kahteen kuukauteen ehtinyt blogiani päivitellä. Syynä on ollut ylioppilas-tutkinnon kokeet jotka veivät pitkälti ajan hiitolomasta aina maaliskuun loppuun asti. Mutta nyt ne ovat tältä keväältä ohi ja loppukevät hieman helpompaa koulun osalta. Joten ajattelin kirjoittaa välillä taas tekstiä blogiini.

Tämä aihe tuli minulle mieleen eilen pitkällä automatkalla isovanhempien luota. Tietenkin asia on välillä muutenkin mielessä. Ja etenkin kommunismiin liittyvissä keskusteluissa se nousee usein esiin. Onko raha kaiken pahan alku ja juuri? Ja mihin sitä yleensä edes tarvitaan?

Raha on nykytaloudessa vaihdonväline. Rahaa käyttämällä vältämme joutumisen vaihdantatalouteen. Rahaa on aina ollut olemassa. Tai ainakin jonkinlaista valuuttaa. Ja sitä on valitettavasti yleensä joillakin enemmän kuin toisilla. Se taas synnyttää eriavoisuutta ihmisten välille. Nykymaailmassa raha ratkaisee aivan liikaa.Mutta mihin rahaa tarvitaan? Eikö talous pyörisi ilman sitä? Jos markkinatalouden kannattajilta kysyy niin ei toimisi. Ihmiset eivät tekisi töitä ja talous sekoaisi.

Mutta unohdetaan oikeistolaisten mielipide ja mietitään miksi ihminen ylipäätään käy töissä? Saadakseen rahaa, se on totta. Mutta pihin hän haluaa rahaa? Ostaakseen tavaroita joilla pitää elintasoa yllä. Ja pitääkseen yhteiskunnan toiminnassa. Normaali ihminen ei ajattele haluavansa voittoa tai osakkeen arvoja. Tavallinen henkilö haluaa vain elää elämäänsä ja hankkia elantonsa.

Miten asia muuttuu jos rahan poistaa yhtälöstä? Ihmiset tekevät tuotteita itselleen ja toisilleen pitääkseen oman elintasonsa pystyssä.Eli siis kommunistinen talous. Miksi tämä ajattelumalli ei toimi? Joidenkin mielestä ihminen ei tee työtä jos ei ole pakko eikä siitä saa palkkaa. Mutta verrataan näitä normaaleihin kotitöihin. Luultavasti moni ihminen siivoa kotiaan, laittaa ruokaa ja hoitaa lapsia saamtta siitä palkkaa. Miksi? Jotta asiat kotona toimisivat. Mikä on sitten syy ettei tätä ajattelumallia voi laajentaa koko yhteiskuntaan?

Tällä tekstilläni siis haluan osoittaa kuinka rahan ja pääoman pitäminen itsestään selvyytenä. Raha ei lopulta ole kuin tapa kasvattaa eriarvoisuutta. Se ei loppujenlopuksi helpota millään tavalla vaihdantaa. Tai vaikka parantaisikin, se ei oikeuta siihen , että se jakautuu epätasaisesti. Vai onko väärin haluta hyvää elintasoa kaikille ihmisille? Joidenkin mielestä se tietenkin on. Mutta kysymys on siitä asettaako edelle rahan vai ihmisen.

maanantai 1. helmikuuta 2010

Suomalaista väkivaltaa parhaimmillaan

Tervehdys taas lukijat. En ole sitten joulunaluksen ehtinyt blogia kirjoitella. Aika on ollut viime aikoina melko tiukalla koulun abivuoden ansiosta. Ja kun lisää harrastukset päälle on aika ollut todellakin vähissä. Mutta nyt ajattelin jättää vähäksi aikaa kouluasiat sikseen ja kirjoitta vuoden ensimmäisen blogitekstin.

Ajatus lähti siitä kun eilen illalla kuulin autossa istuessani radio-ohjelman otsikon "Missä väkivallan juuret". En alkua enempää ehtinyt ohjelmaa kuunnella koska kanava vaihdettiin jollekkin kaupalliselle tekno jumputukselle. Esimerkkeinä ohjelman aluksi kuitenkin otettiin kouluampumistapaukset ja vuodenvaihteessa tapahtunut kauppakeskus Sellon ampumavälikohtaus. Kyseisessä tapauksessahan mustasukkainen Ibrahim Shkuppoli ampui itsensä,ex-tyttöystävänsä ja neljä Sellon työntekijää. Jos joku ihmettelee miksi en erittele kyseistä henkilöä maahanmuuttajaksi on syy siinä,ettei asialla sinäänsä ole merkitystä. On täysin sama oliko Ibrahim Shkupoli suomalainen,maahanmuuttaja tai kansalaisuutta hakeva henkilö. Hänen tekonsa oli joka tapauksessa järkyttävä. Itse rupesin eilen illalla miettimään, että taisin melkein jo ehtiä sanoa paria päivää ennen tekoa, että olipahan sitten vuosi ilman joukkomurhia. Viimeinen päivä sitten kuinkas muuten. Saatiin paha maku suuhun viime vuodestakin.

Missä tämän järjettömän väkivallan juuret sitten ovat? Oliko Shupolin tapauksessa kysymys huonosta maahanmuuttajien kotouttamisessa vai jostain muusta? Mielestäni Johan Bäckman kirjoitti blogissaan tapahtuman jälkeen osuvasti: "Ibrahim oli kotoutunut Suomeen 20 vuoden aikana mainiosti, sillä hän oli onnistunut ikämiehenäkin omaksumaan erinomaisina suomalaisina opiskelijoina tunnettujan Gerdtin, Auvisen ja Saaren toimintamallit." Maahanmuuttovastaiset heittelevät nettikeskusteluissa välillä lukuja kuinka maahanmuuttajat ovat tavallisia suomalaisia väkivaltaisempia. Shkupolin tapauksessakin korostettiin hänen taustaltaan löytyneitä pahoinpitely syytteitä. Ehkei asia kuitenkaan ole niin. Shkupolin rikos oli mahdollisesti kunniamurha tai mustasukkaisuus rikos. Suomalaisten lempiharrastus viikoloppunahan on lyödä tyttöystävälle flirttailevaa miestä nokkaan. Ehkä hieman kärjistetysti kyllä ilmaistu mutta mahdollisesti jotain perää asiassa on. Alkoholilla etenkin on melkoinen vaikutus suomalaisten agressiivisuuteen.

Mikä taas tulee kouluampumistapauksiin ovat niissä syyt pohjimmiltaan valtion tukitoimissa. Auvinen oli monta vuotta hakenut sairauteensa terapiaa mutta ei ollut resurssipulan takia sitä saanut. Lisäksi hän oli ollut vuosia koulukiusattu. Ja asiat johtivat pahimpaan mahdolliseen lopputulokseen. Mutta tarvittiin vielä toinen ampumatapaus vuoden perästä ennen kuin hallituksessa reagoitiin. Ja reagoinnin asteelle se näyttää jääneenkin.

Ehkä vika on pohjimmiltaan asenteesta väkivaltaan. Kyllä pasifisti pääsee taas saarnaamaan. Mutta totta se on. Veteraaneja ihaillaan. Suuret johtajat jotka ovat vastanneet sodasta ja satojen tuhansien jopa miljoonien ihmisten kuolemasta nostetaan sankarin asemaan, jokaisen suomalaisen esikuvaksi. Mutta yrittääkö kukaan edes kyseenalaistaa tätä. Meitä pasifisteja lukuunottamatta. Armeijaankin mennään ja siellä jokaiselle nuorelle miehelle opetetaan, että väkivalta on oikea tapa suojella rakkaintaan. Ja seuraavaksi hutkitaan baareissa mustasukkaisuus kohtauksissa. Jos me oikeasti haluamme muuttaa Suomea ja ehkäistä väkivaltaisia tekoja (kouluampumiset mukaanlukien) on ihan oikeasti ruvettava kyseenalaistamaan sankarikultteja ja väkivallan merkitystä. Ainoa väkivalta mihin reagoidaan on näkyvä sellainen. Mutta teot lähtevät ajatuksista. Ne meidän on muutettava ja tehtävä Suomesta parempi paikka elää.