Kapitalistisen järjestelmän sietämätön järjettömyys

Usein väitellessäni kommunistisen yhteiskunnan toimivuudesta tulee keskusteltua myös nykyisen talousjärjestelmämme, eli markkinatalouden tai kapitalismin, miten sitä kukin haluaa kutsua, toimivuudesta.Tässä siis muutama argumentti teille markkinauskovaisille: mikä tässä hommassa mättää ja miksi minä ja moni muu ihminen maailmassa haluamme päästä tästä eroon.

Facebookissa on muutaman päivän kiertänyt erään Kuopiolaisen nuoren tilapäivitys liittyen roskisdyykkaamiseen. Me aidosti elämme jatkuvasti yhteiskunnassa, jossa ihmiset joutuvat, jopa Suomessa, hankkmaan ruokansa leipäjonoista, koska omat tulot eivät yksinkertaisesti riitä  ruoan hankkimiseen kaupasta. Samaan aikaan kaupat heittävät aivan järjettömiä määriä ruokaa roskiin päivittäin. Yleensä roskalavat ovat lukittujen ovien takana, jotta kukaan nälkäinen ei vahingossakaan pääsisi hankkimaan sieltä ruokaansa.  

Kaupat perustelevat tätä tietenkin sillä, että heiltä menisi toimeentulo, jos ruokaa jaettaisiin ilmaiseksi. Tämä on toki totta ja osoittaa samalla myös nykyisen talousjärjestelmän järjettömyyden. Me tuotamme vuosittain enemmän ruokaa kuin mitä koko maailma ehtisi vuodessa edes käyttämään. Kuitenkin ihmiset elävät köyhyydessä ja nälässä jo Euroopan alueella, Afrikan kehitysmaista puhumattakaan.

Kyse talousjärjestelmän epäonnistumisessa ei ole mistään talouden rajoittamisesta tai liiallisesta vapaudestakaan. Eettinen markkinatalouskin toki on kaunis ajatus. Se ei valitettavasti poista kuitenkaan tämän järjestelmän suurimpia  ongelmia, toki tasoittaa niitä.

Suurin valuvika nykyisessä järjestelmässä on, että ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa, niin taloudellisesti kuin omistuksellisestikin. Kyse ei ole pelkästään siitä, että toiset tienaavat enemmän kuin toiset. Toki raha on jakautunut myös rikkaan Euroopan ja köyhän Afrikan ja Aasian välillä. Tätä voitaisiin toki jo nykyisellään muuttaa lainsäädännön ja sopimusten avulla. Kuitenkin rakenteellinen ongelma on siinä, että yhteiskunnassa on niitä, jotka tekevät työtä ja niitä, jotka saavat tulonsa toisten tekemästä työstä. Niin sanotusti porvaristo vastaan työväenluokka, josta jo Marx puhui. Raja ei toki ole nykyään niin selvä: on suuripalkkaisia työntekijöitä ja pienyrittäjiä. Perimmäinen kysymys ns. luokkajaottelussa on kuitenkin saatko palkkasi omasta vai toisten tekemästä työstä.

Mikäli jollekin markkinauskovaiselle ei kapitalismin kritiikki vielä edellisen argumentin suhteen riittänyt, niin toinen rakenteellinen valuvika kapitalismissa on jatkuvan kasvun tavoite. Markkinatalous perustuu ajatukselle, että markkinat jatkuvasti laajenevat ja kasvavat. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisten täytyy kuluttaa yhä enemmän tuotteita ja palveluita. Jo nykyisellään tämä on aiheuttanut työmarkkinoille täysin turhia aloja, hyvänä esimerkkinä vaikkapa puhelinmyynti. Se on jo oma suurta rahaa liikutteleva alansa joka perustuu sille, että työntekijät myyvät muiden yritysten tuotteita kuluttajille.

Lopullinen kuolinisku kapitalismille ja sen järjettömyydelle on seuraava: jos oletetaan, että talouden tulee jatkuvasti kasvaa, miten se voi olla mahdollista, kun maailma resurssit niin ihmisten kuin raaka-aineidenkin suhteen ovat rajalliset. Meille yritetään myydä aina uutta, vaikkapa asuntoja tai kulutushyödykkeitä. Viime vuodet ovat osoittaneet, että laskusuhdanteet ovat taloudelle välttämättömiä. 

Lopulta saatetaan kuitenkin päätyä tilanteeseen, jossa resurssit kertakaikkisesti loppuvat. Maailman varannot ovat rajalliset, eikä jatkuva kasvu vain sovi tähän yhtälöön.

Usein onkin tullut sanottua eri keskusteluissa: myönnän, etten tarkalleen osaa lennosta kertoa, minkälainen uusi 2000-luvun sosialismiin perustuva järjestelmä olisi. Hyvä puoli on, että nykytilanteesta alaspäin on enää vaikea päästä. Sananlaskukin sen sanoo - pohjalta on hyvä ponnistaa, suunta on silloin ainoastaan ylöspäin.

Kohti parempaa maailmaa

Vaalit ovat taas ohi. Ensimmäiseksi suuri kiitos niille 215 ihmiselle, jotka minua ovat pitäneet parhaana vaihtoehtona parlamenttiin. Ääniä on tippunut tasaisesti ympäri Suomea. Suurin saalis eli 59 ääntä tippui omasta Oulun vaalipiiristäni joista Oulusta 35 kappaleta ja sijoitus kunnallisesti 100 joukossa. Kertoo siitä, että olen paikallisesti onnistunut murtamaan median hiljaisuutta ja toki viime viikkojen feissauksella Rotuaarillakin oon ollut oma painoarvonsa.

Yleisesti täytyy jo kolmatta kertaa putkeen vaalien jälkeen todeta, että Kokoomus voitti taas nämä vaalit. Tai jos tarkkoja ollaan niin nukkuvat veivät taas rökälevoiton: 59,1 prosenttia. Äänestysprosentti oli lähes samalla tasolla kuin viime eurovaaleissa. SKP puolueena sai 0,3 prosentin kannatuksen joka on samalla tasolla viime vaalien kanssa.

Sentään Euroopanlaajuisesti tilanne ei ole niinkään huono. Vaikka Euroopan vasemmisto ja GUE/NGL-ryhmä ei noussutkaan spekuloidusti kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi parlamentissa, lisäsi se alustavasti kuitenkin paikkojaan 35:stä 43:een meppiin. Näistä myös yhtenä Vasemmistoliiton Merja Kyllönen.

Jo eilen keskustelin ihmisten kanssa vaalien äänestysprosentista. Jos mietitään todellisia puolueiden kannatuksia, eli lasketaan prosentit kaikkien äänioikeutettujen mukaan, oli Kokoomuksenkin kannaus vain 8,7 prosenttia. Voiko tätä kutsua mitenkään suureksi kannatukseksi? Toinen huomionarvoinen pointti on myös siinä, että hylättyjä ääniä eli tyhjää tai "Aku Ankkaa" -äänestäneitä oli yli 10 000.

Valitettava fakta on se, että nukkuvissa oli enemmän joko vasemmiston ja pienpuolueiden äänestäjiä tai niitä, jotka eivät sarjakuvahahmoja parempia vaihtoehtoja löytäneet ehdokaslistoista.

Tämä on oikeasti aito mietinnän paikka. Miksi ihmiset eivät koe, että äänestämällä voisi vaikutta? Suuri osa niistä, jotka äänestämisen kokevat vaihtoehdoksi, äänestävät sitten Perussuomalaisia, jotka tuplasivat paikkamääränsä. Perussuomalaisten vaihtoehtoa en sen enempää käsittele tässä tekstissä, vaan huoleni kohdistuu siihen, miksi reilusti yli puolet suomalaisista jää kotiin, eikä näe vaihtoehtoa nykymenolle. Tämä on ollut toki havaittavissa monissa keskusteluissa niin toreilla kuin muuallakin: parlamentaarista vaikuttamista ei koeta muutosvoimaksi.

Tästä vedin itse eilen johtopäätöksen: on entistä enemmän panostettava, niin henkilökohtaisella kuin puolueen tasolla, muuhun kuin vaalityöhön. Vaalityötä en jätä pois, se on kuitenkin tärkeä osa vaihtoehdon esille tuomista. Jos kuitenkin suuri osa nykymenoon kyllästyneistä ei jaksa edes vaivautua äänestämään tyhjää protestiäänenä,"koska se ei mihinkään vaikuta", on keksittävä uusia keinoja tuoda esiin vaihtoehtoja ja vastarintaa.

Tärkein asia lyhyellä tähtäimellä on radikaalien vasemmistoliikkeiden yhdistyminen yhteisen ohjelman taakse, josta KomNL teki kannanoton liittokokouksessaan. Vaalitulos on osoitus siitä, että tämä on entistäkin ajankohtaisempi vaatimus. Vaikka ehdokkaana olen ollutkin vaaleissa ja olen luultavasti myös jatkossa, en ole koskaan kokenut, että saisimme muutosta aikaan vaalien kautta, vaan siihen tarvitaan suuria joukkoliikkeitä. Tällaista liikehdintää on jo Etelä-Euroopassa. Suomessa sitä täytyisi saada entistä enemmän esiin.

Valitettavasti vallankumous ei tapahdu parlamentaarisesti vaan se vaatii suuret joukkoliikkeet taakseen. Tärkein tässä tilanteessa on vaihtoehtoisen rintaman luominen. KomNL:n kannanottoa lainatakseni: ". Nyt ei kamppailla poliittisesta vallasta, vaan tasa-arvon, demokratian ja yleisesti inhimillisen kulttuurin selviytymisestä". Itse lepään vasta, kun maailma on meille ihmisille parempi paikka.

Loppuun omaa vaalisloganiani mukaillen: paremman, ihmislähtöisen maailman ja tulevaisuden puolesta!

Pienpuolueet todellisia vaihtoehtoja

Allianssi julkaisi eilen Nuorisovaalien tuloksen. Nuorisovaaleissa äänestivät 22 000 16-18 vuotiasta nuorta 365:ssä koulussa ympäri Suomessa.

Helsingin sanomat uutisessaan, liittyen Alliansin järjestämään paneeliin tulosten julkaisun yhteydessä, toteaa, että nuoriso on äänestänyt huumorilla. Tämän kuulemma osoittaa Itsenäisyyspuolueen ja muiden pienpuoleiden kannatuksen nousu nuorison keskuudessa. Jutussa ylipäätään maalataan kuva, että koko pienpuoleiden nousu olisi vain silkkaa huumoria ja sattumaa.

Totta luultavasti on, että osa nuorista on äänestänyt vain numeroa 69 tietämättä sen enempää, että ääni menee Itsenäisyyspuolueen Timo Isosaarelle. Tämä ei kuitenkaan selitä muiden pienpuolueiden huomattavaa äänimäärää: Muutos 2011 ja Piraattipuolue olisivat nuorten vaaleissa saaneet paikan europarlamenttiin. Myös SKP:n äänimäärä oli suhteessa huomattavasti suurempi kuin edellisissä varsinaisissa vaaleissa: 4,13 prosenttia, lähes tasoissa Vasemmistoliiton kanssa.

Helsingin sanomien jutussa aiheellisesti pohditaankin, mistä pienpuolueiden nousu johtuu. Allianssin puheenjohtaj Eero Rämö toteaakin jutussa: ”Tämä haastaa suuret puolueet sekä valtamedian pohtimaan, mistä nuoret hankkivat tietonsa. Pienpuolueiden ehdokkaat eivät ole valtajulkisuudessa paljoa esillä, mutta nuorten keskuudessa heitä tunnetaan.”

Jos Helsingin sanomista on kyse, niin sieltä  nuoret eivät ainakaan tietoaan ole saaneet. Myös muut valtakunnan mediat , kärkijoukossa MTV, on pitänyt pienpuolueet visusti poissa jutuistaan ja vaalitenteistään. YLE toki yrittää tasapuolisena mediana hieman antaa pienpuolueille aikaa, mikä käytännössä tarkoitti kaikille eduskunnan ulkopuoleisille puolueille yhtä puoluepäivää,  kun eduskuntapuolueet saivat YLE:llä jokainen oman päivänsä.

Miksi pienpuolueet ovat näkyvämpiä nuorten keskuudesta johtuu luutavasti siitä, että nuoret vielä vanhempia enemmän hyödyntävät ehdokkaan valinnassaan eri vaalikoneita. Olen näidenkin vaalien aikana kuullut monta kertaa, että minä tai joku muu pienpuolueen ehdokas on tullut kärkipäähän vaalikonekyselyssä. En tätä sinänsä pidä outona. Pienpuolueet kuitenkin ovat ainoita, jotka vaativat Suomen eroa EU:sta. Luultavasti tämä mielipide on suurempaa nuorten kuin muiden väestönosien keskuudessa.

Itseäni myös iloisesti ilahdutti SKP:n saama äänimäärä. Se on selvä osoitus siitä mitä myös vaaliteltoilla seistessään on huomannut: nuorilla ei ole puolueestamme strereotyyppistä taakkaa joka liittyy Neuvostoliiton aikaiseen historiaan. Yleensäkkin, kun vaalikopilla joku pyytää minua ystävällisesti painumaan Neuvostoliittoon tai Pohjois-Koreaan, on kommentoija keski-ikäinen mies. Ymmärretävää on, etteivät samat strereotypiat kommunisteista elä enää nuorten keskuudesta.

Minusta ylipäätään voitaisiin siirtyä puhumaan puoleista, eikä jaotella niitä eduskuntapuolueisiin ja pienpuolueisiin. Jo termistö asenteellinen ja yrittää osoitaa, kuinka muita kuin eduskuntapuolueita on edes turhaa äänestää  vaaleissa.

Toivotaan, että nuorisovaalien kaltainen pienpuolueiden nousu toteutuu myös sunnuntain varsinaisissa eurovaaleissa. Muista siis äänestää! 

Miksi äänestää eurovaaleissa?

Ennakkoäänestys alkoi tällä viikolla ja varsinaiseen vaalipäivään on enää vähän yli viikko jäljellä. Sen takia on syytä miettiä äänestämisen perusteita, ellei ehdokkastaastan ja äänestämisestä ole jo varma.

Miksi ylipäätään äänestää? Ehdottomasti sen takia, että se on meille oikeus jota saamme käyttää. Valitettavasti kaikissa maailman valtioissa tämä ei ole itsestäänselvyys, eikä ollut Suomessakaan ennen, kuin ihmiset oikeuden itselleen hankkivat yli 100 vuotta sitten mm. vuoden 1905 suurlakon kautta.

Kannattaa siis edes sen verran vaivautua kopille, että piirtää siihen äänestyslipukkeeseen vaikka Aku Ankan tai muun piirroshahmon. Sitäkin voi pitää mielenilmauksena. Äänestämättä jättäminen ei sitä ole.

Miksi sitten äänestää kommunisteja ja SKP:tä? Eri vaalipaneeleissa olleena ja torilla puheita kuunnellessa valitettavasti selväksi on käynyt, että SKP ja muut pienpuolueet ovat ainoita, jotka vaativat nykymuotoisen unionin kaatamista. Eduskuntapuolueilla retoriikka on erilaista, puhutaan liittovaltiokehityksen estämisestä ja veroparaatiisien kitkemisestä Euroopassa. Toki ne ovat tärkeitä teemoja, mutta ne eivät vastaa suurimpaan ongelmaan joka on EU:n olemassaolo itsessään.

SKP sanoo vaalijulisteissaan "Hyvinvointivaltion puolesta, Ei EU:lle!" Se on tärkeä ja selvä viesti. Me katsomme, että ihmisen hyvinvointia ei voi parantaa nykymuotoisen EU:n puitteissa, joka on rakennettu vapaan markkinatalouden pelikentäksi. Me emme sano EI yhteistyölle, me sanomme EI suurille pankeille ja sijoittajille, joiden pillin mukaan ei meidän niin Suomessa kuin muunkaan Euroopan tule enää hyppiä.

Miksi sitten äänestää nimenomaan minua numerolla 27? Olen vaihtoehto nykymenolle. Vastustan EU:ta ja sen olemassaoloa. En ole kabineteissa pöhöttynyt rivikansanedustaja vaan aito ihminen, joka haluaa ajaa tavallisen ihmisen ja nuoren asiaa. Sanon ei pankkien ja pääomien vallalle, ei nuorisotyöttömyydelle ja ei puolustusyhteistyön lisäämiselle.

Pienpuolueiden ja vasemmiston nousu vaaleissa olisi ja tulee olemaan selvä osoitus EU-maiden johtajille: meille riittää! On luotava uudenlainen Eurooppa jonka lähtökohtana eivät ole pankkien ja yritysten voiton maksimointi, vaan ihminen ja hänen hyvinvointinsa. Sen takia äänestä joko minua tai muita SKP:läisiä numeroilla 22-41.

Paremman, ihmislähtöisen Euroopan puolesta!

Yhteistyön Eurooppa

Europarlamenttivaalit lähestyvät päivä päivältä. Viime viikkoina on käyty paljon keskustelua eri medioissa EU:n tulevaisuudesta ja Suomen asemassa unionissa. Valtamediassa kuitenin tunnutaan kiertävän olennaisinta kysymystä kuin kissa kuumaa puuroa,eli sitä, mitä EU:ssa itsessään on rakenteellisesti vikana.

Useissa keskusteluisssa myönnetään, että EU:ssa on ongelmia jotka tulisi korjata. Ongelmiksi luokitellaan euro ja rahaliitto, Etelä-Euroopan tilanne joskus myös parlamentin vähäinen valta ja epädemokraattisuus päätöksenteossa.

Valitettavasti tärkein asia jää kuitenkin huomiotta: EU:ssa ei vain ole ongelmia, vaan niitä syntyy koska unioni on jo rakenteeltaan ja lähtökohdiltaan täynnä ongelmia.

Suurin ongelma Euroopan unionissa on, että se nimenomaan perustuu suurpääoman etujen ajamiselle. Se luotiin toisen maailman sodan jälkeen hiili- ja terästeollisuuden välisen kaupan edistämiseksi. Sillä ei ollu alunperinkään tarkoitus luoda hyvinvointia tai rauhaa Eurooppaan vaan edistää vapaata kilpailua purkamalla tulleja ja kilpailulle haitaksi olevaa lainsäädäntöä.
Nykyään EU toki on muuttunut mutta peruslähtökohdat ovat samat. Vapaa liikkuminen toki edistää tavallisten ihmistenkin matkustamista. Schengen-aluetta ei kuitenkaan olla luotu ihmisten vapaan liikkumisen takia vaan ennen kaikkea teollisuuden tarpeisiin. Tullimaksujen ja raja-asemien poistaminen nopeuttaa tavaran liikkumista unionin sisällä ja vähentää kustannuksia.

Kyllä, SKP sanoo vaalisloganissaan EI EU:lle! Emme kuitenkaan tarkoita, etteikö yhteistyötä pitäisi olla. Kommunistit jos ketkä kannattavat yhteistyötä ja rauhaa eri ihmisten välille kansallisuudesta ja etnisestä taustasta riippumalla. Nykyinen unioni ei kuitenkaan palvele näitä tarpeita. Se hyödyttää suurteollisuutta ja suuria pankkeja. Kärsijänä ovat tavalliset ihmiset, jotka Suomessakin saavat kärsiä Troikan politiikan vaikutuksista budjettileikkausten muodossa, Etelä-Euroopasta puhumattakaan.

Minä haluan yhteistyötä. Haluan yhteistyötä ihmisten, en pankkien välille. Taloa on turhaa remontoida jos sen perusteet on tehty väärin. On purettava nykyinen järjestelmä ja luotava uusi ihmislähtöinen Eurooppa, jossa valta ei ole keskittynyt eliitille vaan asioista päätetään aidosti yhdessä.

Sanon siis: Ei EU:lle, kyllä ihmisten väliselle yhteistyölle ja solidaarisuudelle!

Julkaistu SKP:n kommunistiblogissa 9.5.

Maailma ei ole mustavalkoinen

"Jos et ole meidän puolella olet meitä vastaan" tuntuu olevan tämän hetken keskustelu Ukrainan suhteen. Euroopan vasemmistopuolue julkaisi tänään kannanoton Ukrainan nykyisen hallituksen toimia vastaan.  Myös YLE uutisoi kannanotosta ja siitä, kuinka Vasemmistoliitto ja SKP, kummatkin EL:n jäseninä, ovat kannanoton suhteen eri linjoilla.

En aio käsitellä sitä, miksi olemme puolueina eri mieltä kannanoton suhteen, vaan siihen, miksi tässäkin kriisissä on valittava puolensa.

Valitettavasti kannanoton jakaminen ja sen puolustaminen näyttää tarkoittavan sitä, että kriisissä on automaattisestii Venäjän puolella. Täytyy olla joko lännen tai Venäjän puolella. Puolueettomuus ja kummankin osapuolen arvosteleminen ei näytä olevan hyväksyttyä julkisessa keskustelussa.

Itselleni maailma ja sen kriisit eivät ole mustavalkoisia, ei myöskään Ukrainan kriisi. Toki Venäjä tukee venäläistä vähemmistöä kriisissä ja näin pahentaa ongelmaa. Samaa kuitenkin tekee myös USA ja EU johon Euroopan Vasemmisto nimenomaan haluaa kiinnittää kannanotossaan huomion. Ukrainassa kommunisteja on vainottu vallankaappauksesta lähtien:, kommunistinen puolue on suljettu parlamentin ulkopuolelle ja puolueen puheenjohtajan asunto tuhopoltettiin eikä hallitus ole pistänyt tikkuaan ristiin asian selvittämiseksi.

Kumpikaan osapuoli ei ole toiminut kriisissä oikein. Ainoa ulospääsy kriisistä on se, että kumpikin osapuoli tulee pois osapuolten takaa ja kuuntelee kaikkia kriisin osapuolia tasapuoleisesti. Vain tällätavoin diplomaattinen ratkaisu on mahdollista saada aikaan.

Maailma ei ole mustavalkoinen. Se tulisi myös Suomessa median ja poliitikkojen muistaa.

Mielipiteenvapaus on ihmisoikeus

Vappuna tapahtui Suomessa niin hyvässä kuin pahassa. Pahalla tarkoitan poliisien toimia vappumarssijoita kohtaan Tampereella ja Helsingissä. Kummassakin kaupungissa poliisit takavarikoivat mielenosoittajien lippuja ja kiinniottivat rauhallisesti mieltäänosoittaneita ihmisiä.

Valitettavasti poliisin käytös ei ollut ainutkertaista. Luultavasti kaikilla on vielä hyvin mielessä Tampereen Kiakkovierasmielenosoitus viime joulukuusta. Lisäksi viime viikon perjantaina Helsingissä järjestetyssä Nyt saa riittää -mielenosoituksessa noin 50 ihmistä altistui poliisin käyttämälle pippurisumutteelle ja toimittajia kiellettiin kuvaamasta tapahtumia. Oulussa marssi sentään sujui rauhallisesti poliisien ohjatessa liikennettä.

Poliisin  lippujen takavarikoimiseen vappumarssilla johanut peruste , että niitä voi pitää lyömäaseina, on täysin järjetön. Vappumarsseilla kannetaan aina lippuja. Itsekkin kannoin banderollia ilman, että kukaan koki itseään uhatuksi.

Kuten Facebookissa tapahtumiin liittyen totesin viime viikolla, että valitettavasti näyttää siltä, ettei Suomessa yli 10 ihmistä voi kokoontua samaan paikkaan osoittamaan mieltään ilman, että poliisit varautumista mellakkavarusteilla.

Suoraan sanottuna tällä hetkellä jopa mietyttää uskaltaako Suomessa ylipäätään ilmaista hallituksen vastaista mielipidettään ilman, että on vaarana joutua putkaan.

Tämän pelkoa ei pitäisi demokraattisessa  länsimaassa syntyä. Perustuslakimme takaa mielipiteen ja kokoontumisen vapauden. Poliisin takavarikoidessa lippuja ja estäessään ihmisiä osallistumasta mielenosoitukseen tai vappumarssiin loukataan näitä vapauksia törkeästi.

Kun poliisin ylilyöntejä tapahtuu muissa valtiossa, on Suomen media ja valtiojohto vastustamassa näitä toimia ehdottomasti. Syytä siihen olisi nyt Suomessakin, tai kohta elämme poliisivaltiossa, jossa tietynlaiset mielipiteet ovat rikollisia.

Minä haluan uskoa demokratiaan ja ihmisoikeuksiin. Toivottavasti myös Suomen poliisi tulee kunnioittamaan niitä jatkossa.

Vappupuhe 2014

Kemissa 30.4. Vapun vastaanottajaisissa Leipätehtaalla ja 1.5. vappumarssin järjestäytymispaikalla pitämäni vappuhe:

Hyvät toverit, on taas meille tärkein päivä vuodesta – vappu.

Tätä puhetta valmistellessani tutkailin viime vappuna pitämääni puhetta Kuopion torilla. Totesin, että olisin voinut pitää tismalleen samanlaisen puheen myös tänään täällä . Yhä edelleen hallitus leikkaa perusturvasta ja vähäosaisilta, ja yhä edelleen suuromistajat päästetään kuin koira veräjästä.

Leikattu on niin kuntien valtionosuuksista kuin lapsilisistäkin. Lisäksi eri indeksejä kuten opintotuen indeksikorotukset jäädytettiin. Outoa kyllä, ei hallitus ole vieläkään kohdistanut leikkauksia oikeudenmukaisesti vaan leikkaukset kohdistuvat työtätekeviin ja heikko-osaisiin. Pääomatulon verotus ei ole edelleenkään progressiivinen saati kunnallisveron alainen.

Kyse leikkauksissa ei olekkaan siitä, että meillä menisi huonosti, ja että meidän olisi pakko leikata. Kyse on silkasta ideologiasta. Eurokriisin varjolla on helppoa luoda uhkakuvia ja puhua vuodesta toiseen yhteisistä säästötalkoista, joihin rikkaiden ei toki tarvitse osallistua.

Yhteiskuntavastuun perään huudellaan kansalaisten osalta. Samalla kuitenkin suuret yritykset myyvät toimintaansa ulkomaille ja leikkaavat työvoimakustannuksista Suomessa. Suurimpana lähialueilla Nokian matkapuhelinten lopettaminen, josta entinen pääjohtaja Steven Elop kuittasi 24 miljoonaa euroa erorahaa, ja valtion omistaman Rautaruukin Raahen tehtaan mahdollinen myyminen Ruotsiin SSAP:lle. Miksi meidän täytyy ottaa vastuuta valtiontaloudesta samalla, kun suuret yritykset ja omistajat tekevät mitä sattuu huvittamaan ilman, että Suomen hallitus pistää asian suhteen tikkua ristiin.

Viime vuoteen ja vappuun verrattuna uutta on eduskunnan yksissä tuumin keväällä kasaan sorvaava soteuudistus. Ajatuksena uudistuksessa toki on, että se takaisi peruspalvelut ympäri Suomea. Käytännössä se kuitenkin keskittää päätöksentekoa, kun puolet kunnan budjettivallasta siirretään sote-alueiden hallituksille.

Vuoden ja tämän kevään aikana on myös ympäri maailmaa tapahtunut. Puhutuimpana puheenaiheena toki on ollut Ukraina ja sen tilanne. Suomessakin Natottajat ovat nousseet takajaloilleen ja julistaneet, kuinka Ukrainan kriisi on osoitus siitä, että Venäjä on suurvaltana arvaamaton ja oikukas. Nato-kortteja ovat heilutelleet monet kansanedustajat ja muut päättäjät, jopa pääministerimme Jyrki Katainen, joka myös piti demokratian tässä asiassa vain esteenä ja haittana.

Ukrainan kriisiä ei tule käyttää keppihevosena eliitin Nato-haaveille. On sanottava Natolle ei nyt ja tulevaisuudessa. Suomalaisista reilusti yli puolet vastustaa Nato-jäsenyyttä ja tämän tulisi pääministerimmekin huomioda.-

Ukrainan kriisi taas tulisi ratkaista rauhanomaisesti diplomatiaa käyttäen. Ukrainaa ja sen kansaa ei saa alistaa Syyrian ja muun Lähi-idän tapaan maailmanpolitiikan pelikentäksi ja suurvaltojen arvovallan mittaamisen välineeksi. Kriisi tulee ratkaista kaikkien osapuolten neuvottelulla jossa niin Venäjä kuin länsi USA:n ja EU:n johdolla ei asetu kummankaan osapuolen taakse.

Mielestäni näin vappuna ei pidä puhua vain siitä, mitä on tehty väärin, vaan on keskityttävä myös siihen, mitä meidän täytyy tehdä nyt ja tulevaisuudessa. Me ihmiset kuitenkin olemme se muutosvoima jota tarvitaan.

Yhtenä tärkeänä muutoksen areenana ovat tänä keväänä eurovaalit. Oli EU:n päätöksenteosta ja parlamentin vallasta mitä mieltä tahansa, niin tulevilla vaaleilla on kuitenkin tärkeä merkitys koko Euroopan tulevaisuuden kannalta. Vaaleissa vasemmiston nousu ympäri Eurooppa olisi selvä merkki siitä, että nyt meille riittää.Me emme maksa pankkien ja suurten omistajien voittoa, emme nyt, emmekä tulevaisuudessa.

Suomalaiset ovat poliittisesti yleisesti muihin Eurooppalaisiin verrattuna poliittisesti apaattista kansaa. Valonpilkahduksia on kuitenkin nähty niin Tampereen kiakkovierastapahtuman kuin viime viikkoisen Nyt saa riittää! - mielenosoituksen tiimoilta. Kreikassa ja muualla Etelä-Euroopassa ihmiset ovat jo kaduilla ja vaatimassa oikeuksiaa. Kuinka kauan me täällä Suomessa aiomme odottaa? Olemme leikkauspolitiikan tiellä suistumassa Kreikan ja Espanjan tielle. Tälle on tehtävä loppu ennen kuin on liian myöhäistä.

On luotava uudenlainen Suomi ja Eurooppa. On otettava lähtökohdaksi, ei pankkien ja pääoman, vaan ihmisten tarpeet. Ainoastaan tällä tavalla voimme luoda yhteiskunnan ja maailman, jossa meillä kaikilla, myös kaikista heikko-osaisimmilla, on hyvä olla.

Vappu on juhla jolloin on nostettava nyrkit ylös ja huudettava, nyt riittää! Luokaamme siis yhdessä maailma jossa suvaitsevaisuus ja hyvinvointi eivät ole vain korupuheita, vaan käytännön politiikkaa. ”Hasta la victoria siempre” huudahti Che Guevarakin. Itse en lepää, ennen kuin maailma on parempi paikka elää. Voittoon asti!