Kapitalistisen järjestelmän sietämätön järjettömyys

Usein väitellessäni kommunistisen yhteiskunnan toimivuudesta tulee keskusteltua myös nykyisen talousjärjestelmämme, eli markkinatalouden tai kapitalismin, miten sitä kukin haluaa kutsua, toimivuudesta.Tässä siis muutama argumentti teille markkinauskovaisille: mikä tässä hommassa mättää ja miksi minä ja moni muu ihminen maailmassa haluamme päästä tästä eroon.

Facebookissa on muutaman päivän kiertänyt erään Kuopiolaisen nuoren tilapäivitys liittyen roskisdyykkaamiseen. Me aidosti elämme jatkuvasti yhteiskunnassa, jossa ihmiset joutuvat, jopa Suomessa, hankkmaan ruokansa leipäjonoista, koska omat tulot eivät yksinkertaisesti riitä  ruoan hankkimiseen kaupasta. Samaan aikaan kaupat heittävät aivan järjettömiä määriä ruokaa roskiin päivittäin. Yleensä roskalavat ovat lukittujen ovien takana, jotta kukaan nälkäinen ei vahingossakaan pääsisi hankkimaan sieltä ruokaansa.  

Kaupat perustelevat tätä tietenkin sillä, että heiltä menisi toimeentulo, jos ruokaa jaettaisiin ilmaiseksi. Tämä on toki totta ja osoittaa samalla myös nykyisen talousjärjestelmän järjettömyyden. Me tuotamme vuosittain enemmän ruokaa kuin mitä koko maailma ehtisi vuodessa edes käyttämään. Kuitenkin ihmiset elävät köyhyydessä ja nälässä jo Euroopan alueella, Afrikan kehitysmaista puhumattakaan.

Kyse talousjärjestelmän epäonnistumisessa ei ole mistään talouden rajoittamisesta tai liiallisesta vapaudestakaan. Eettinen markkinatalouskin toki on kaunis ajatus. Se ei valitettavasti poista kuitenkaan tämän järjestelmän suurimpia  ongelmia, toki tasoittaa niitä.

Suurin valuvika nykyisessä järjestelmässä on, että ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa, niin taloudellisesti kuin omistuksellisestikin. Kyse ei ole pelkästään siitä, että toiset tienaavat enemmän kuin toiset. Toki raha on jakautunut myös rikkaan Euroopan ja köyhän Afrikan ja Aasian välillä. Tätä voitaisiin toki jo nykyisellään muuttaa lainsäädännön ja sopimusten avulla. Kuitenkin rakenteellinen ongelma on siinä, että yhteiskunnassa on niitä, jotka tekevät työtä ja niitä, jotka saavat tulonsa toisten tekemästä työstä. Niin sanotusti porvaristo vastaan työväenluokka, josta jo Marx puhui. Raja ei toki ole nykyään niin selvä: on suuripalkkaisia työntekijöitä ja pienyrittäjiä. Perimmäinen kysymys ns. luokkajaottelussa on kuitenkin saatko palkkasi omasta vai toisten tekemästä työstä.

Mikäli jollekin markkinauskovaiselle ei kapitalismin kritiikki vielä edellisen argumentin suhteen riittänyt, niin toinen rakenteellinen valuvika kapitalismissa on jatkuvan kasvun tavoite. Markkinatalous perustuu ajatukselle, että markkinat jatkuvasti laajenevat ja kasvavat. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisten täytyy kuluttaa yhä enemmän tuotteita ja palveluita. Jo nykyisellään tämä on aiheuttanut työmarkkinoille täysin turhia aloja, hyvänä esimerkkinä vaikkapa puhelinmyynti. Se on jo oma suurta rahaa liikutteleva alansa joka perustuu sille, että työntekijät myyvät muiden yritysten tuotteita kuluttajille.

Lopullinen kuolinisku kapitalismille ja sen järjettömyydelle on seuraava: jos oletetaan, että talouden tulee jatkuvasti kasvaa, miten se voi olla mahdollista, kun maailma resurssit niin ihmisten kuin raaka-aineidenkin suhteen ovat rajalliset. Meille yritetään myydä aina uutta, vaikkapa asuntoja tai kulutushyödykkeitä. Viime vuodet ovat osoittaneet, että laskusuhdanteet ovat taloudelle välttämättömiä. 

Lopulta saatetaan kuitenkin päätyä tilanteeseen, jossa resurssit kertakaikkisesti loppuvat. Maailman varannot ovat rajalliset, eikä jatkuva kasvu vain sovi tähän yhtälöön.

Usein onkin tullut sanottua eri keskusteluissa: myönnän, etten tarkalleen osaa lennosta kertoa, minkälainen uusi 2000-luvun sosialismiin perustuva järjestelmä olisi. Hyvä puoli on, että nykytilanteesta alaspäin on enää vaikea päästä. Sananlaskukin sen sanoo - pohjalta on hyvä ponnistaa, suunta on silloin ainoastaan ylöspäin.